Life, the universe and everything: Helsingin kirjamessut perjantaina 24.10.14 klo 16

Tiina Käkelä-Puumala | October 25th, 2014 - 15:57
Kuva: Timo Salo

Kuva: Timo Salo

 

Kirjeenvaihtajanne saapui Messukeskuksen sisäänkäynnin eteen vain 10 minuuttia ennen Ensimmäistä sekuntia. Olin epämukavuusalueella: henkilön, jolle sähköpostiviestin kirjoittaminenkin voi pahimmassa tapauksessa viedä toista päivää pitäisi laatia vuorokaudessa raportti Kari Enqvistin Ensimmäisen sekunnin lukupiirikäsittelystä.

Kirjamessujen lukupiirien ideana oli, että joukko ihmisiä, jotka olivat oikeasti lukeneet jonkin uutuusteoksen – tänä vuonna kirjoja oli 8 kappaletta – kokoontuu keskustelemaan niistä kirjailijan ja kustantajan kanssa. Messulehdykässä oli ohjeet, joiden mukaan lukupiiritilaisuuteen olisi pitänyt ilmoittautua jo etukäteen, mutta ne osoittautuivat tarpeettomiksi, koska suuri osa ilmoittautuneista ei sitten ollutkaan ilmaantunut paikalle.

Perjantain tilaisuudessa oli kuitenkin paikalla parisenkymmentä lukijaa, jotka olivat valmiit uhraamaan messupäivästään 1,5 tuntia kosmologialle eli tarkemmin sanottuna alkuräjähdyksen ja universumin rakenteen pohtimiseen.

Oman lisämomenttinsa tilaisuuteen toi se, että kirjan alkuperäinen lukupiiri oli luopunut leikistä heti nähtyään Enqvistin kirjan. Luutii-aktiivi ja kirjabloggari Penjami Lehto joutui siksi kokoamaan nopealla aikataululla uuden paneelin kirjaa käsittelemään: mukana olivat Penjamin lisäksi science fiction –aktiivi, kirjabloggari ja opettaja Nadja Sokura, Maaria Ylikangas, Aleksis Salusjärvi sekä luonnontieteiden opettaja Linnea Peurakoski, myös kirjabloggari.

Tilaisuuden aluksi Enqvistin kustantajan WSOY:n edustaja Joni Strandberg esitteli vieraansa lyhyesti. Kari Enqvist on Helsingin yliopiston kosmologian professori ja Esko Valtaojan ohella tunnetuin teoreettisen fysiikan popularisoija Suomessa. Enqvist on kirjoittanut – siis tutkimustyönsä ohella – yhdeksän luonnontieteitä popularisoivaa tietokirjaa. Tietäen puhuvansa kaunokirjallisuusihmisille hän nosti tuotannostaan esiin yhden kirjan, Suhteellisuusteoriaa runoilijoille (WSOY, 2005), jossa hän omien sanojensa mukaan pyrki yhdistämään luonnontieteet ja kaunokirjallisen ilmaisun. Keskustelun kuluessa Enqvist myös viittasi useaan otteeseen tarinoita, anekdootteja, vertauksia ja metaforia sisältävään kirjoitustyyliinsä sanataiteena. Miksi? Koska pyrkiessään yleiskielellistämään asioita, jotka olivat paitsi ns. arkijärjen tavoittamattomissa myös olemassa ainoastaan asiantuntijajargonissa hän joutui tekemään sitä samaa mitä kirjailijat yleensäkin: luomaan ilmauksia tiloille ja tapahtumille, joille ei vielä äsken ollut sanoja.

Lukupiiritilaisuuteen varattu puolitoista tuntia oli tuntunut aluksi aika pitkältä, mutta keskustelun loppupuolella ei enää lainkaan. Tilaisuus kärsi hiukan siitä, että keskustelulla ei ollut selkeää käsikirjoitusta, joten panelistien harteille jäi aika paljon keskustelun kulusta eikä paikalle tullut yleisö päässyt ääneen kuin vasta loppupuolella. Joku selkeä puheenjohtajahenkilö olisi tarvittu (tosin paneelin koollekutsuja Penjami täytti luontaisella vaistollaan syntyneen arvotyhjiön varsin nopeasti, opettaja kun on). Toisaalta tämä on aika pieni mutta, sillä keskustelu oli itsessään niin kiinnostavaa, että aikaa jäi myös puhutun prosessointiin.

Penjami totesi aluksi, että Ensimmäisessä sekunnissa (jonka alaotsikkona on ”Silminnäkijän kertomus”) oli itse asiassa kolme tarinaa: alkuräjähdyksen tarina, sen tutkimuksen tarina ja Kari Enqvistin oma tarina. Eli aiheeseen punoutuu myös tieteen historiaa sekä yleisellä että henkilökohtaisella tasolla. Myös Linnea, joka lukee opettajana työkseen luonnontiedettä popularisoivia teoksia kiitteli kirjan historiallista lähestymistapaa. Penjami ja Aleksi nostivat esiin kysymyksen siitä, onko kirjassa uskonnollinen/metafyysinen ulottuvuus vai ei. Penjamin mielestä ei, ja hän mainitsi yhteä kirjan hyvistä puolista sen, että se ei juutu jumalakeskusteluun tai uskonnon vastustamiseen, kuten monet muut luonnontieteitä popularisoivat teokset (kuten esim. Richard Dawkinsin). Aleksis huomautti tähän, että eräs kirjan monista teeseistä ”sattuma on universumin perustava ominaisuus” on kuitenkin itsessään antiteologinen, joten Enqvistin kirja paljastaa kantansa epäsuorasti.

Keskustelu siirtyi sitten varsin nopeasti lukijoiden keskeiseen kokemukseen, eli tunteeseen siitä, että kosmologian kanssa ollaan järjen rajamailla, hahmottamassa sellaisia ilmiöitä, johon arkikokemus ja havainnot eivät yllä, kuten ”pimeä aine”, ”singulariteetti” tai avaruuden ”gravitaatiokuopat”. Aleksis rinnasti teoriat alkuräjähdyksestä alkumyytteihin, ja totesi, että esimerkiksi pimeä aine on jotain johon pitää uskoa, koska sitä ei voi ymmärtää. Nadja totesi, että vaikka monet kirjan aiheista olivat vaikeaselkoisia, niin Enqvistin tekemät vertaukset auttoivat lukijaa. Sitten puhuttiin pitkään kirjassa olevista runsaista analogioista ja kielikuvista. Avaruuden rakenne on kuin päättymättömästi joka suuntaan leviävä kumimatto. Pimeä aine suhtautuu tavalliseen aineeseen kuten suomalainen välimeren alueen ihmisiin: jälkimmäiset vuorovaikuttavat kiivaasti, edellinen ei yhtään. Fotonien vapautuminen eli valon synty rinnastetaan Martin Luther Kingin kuuluisaan vapauspuheeseen Washingtonissa 1963: ”Viimein vapaat!” Jne.

Keskustelu jakautui tässä vaiheessa kahtia. Toisaalta lukijat olivat sitä mieltä, että analogiat ovat hyödyllisiä. Mutta, kuten Maaria huomautti, toistuvat analogiat myös katkaisevat lukemisen ja johtavat sen sivupoluille, joten niistä voi olla haittaakin. Linnea kysyi aiheellisesti, miten kukaan Enqvistiä lukuun ottamatta voi tietää, onko käytetty analogia osuva. Tietääkö kustannustoimittaja? Yleisön joukosta huomautettiin, että esimerkiksi tuo edellä mainittu suomalainen/välimeren ihminen –analogia on stereotypia. Eli ongelmana on myös se, että analogiat kantavat mukanaan merkityskerrostumia, jotka voivat olla luonteeltaan ideologisia.

Enqvist suhtautui annettuun palautteeseen rakentavasti ja myönsi, että hänen käyttämänsä analogiat voivat jossain tapauksissa olla ontuvia, mutta hän totesi heti perään toivovansa, että osumien ja hutien suhde olisi enemmän kuin yksi (so. hutien määrä on murto-osa osumien määrästä eikä päinvastoin). Enqvist kertoi haluavansa välittää kirjassaan myös emootioita, jotka syntyvät kun puhutaan asioista jotka ovat äärimmäisen vaikeita ymmärtää. Siksi hän tarkkaili kiinnostuneena panelistien reaktioita. Puhuessaan ymmärrettävyydestä Enqvist kertoi, että hänelle on usein yleisöluentojen aikana käynyt niin, että esityksen jälkeen joku yleisöstä on tullut vuolaasti ja innostuneesti kehumaan esitystä ja samalla ilmoittanut ettei ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Kirjeenvaihtajanne mieleen tuli välittömästi, että sama käsittämättömän lumo kohtaa usein runoilloissa istujan, mutta menisikö hän kertomaan juuri esiintyneelle runoilijalle saman?

Tästä sain sitten väistämättömän yllykkeen yleisökommentin tekemiseen. Viittasin jo aiemmin keskustelussa tehtyyn kosmologia/runouden kieli –rinnastukseen ja kysyin, että jos runoudessa metaforat toimivat usein juuri kompleksisina ilmauksina kokemukselle jota ei voida selittää eikä purkaa ns. arkikielelle, niin eikö kosmologiakin voisi käyttää tällaisia metaforia kuvatessaan abstraktioita – tilanteita jotka irtoavat täysin tuntemastamme kokemusmaailmasta? Se, mihin tähtäsin, mutta jota en kuitenkaan saanut perjantaina sanotuksi oli: eikö monimutkainen metafora toimisi joissain tapauksissa paremmin ajattelua avaavana kuin yksinkertaistava vertaus?

Muissa yleisökommenteissa pohdittiin mm. sitä, mikä on Ensimmäisen sekunnin kohdeyleisö. Enqvist kiisti kirjoittavansa kohderyhmälle: hän ajattelee populaareja tiedekirjoja kirjoittaessaan 15-vuotiasta itseään, joka on vasta alkanut kiinnostua teoreettisesta fysiikasta. Eräs vanhempi herra yleisöstä totesi olevansa suuri Enqvist-fani ja lukeneensa kaikki tämän kirjat, mutta paheksuvansa kirjojen liiallista ”tyylikikkailua”. Tähän Enqvist totesi, että populaari tiedekirja ei ole faktojen luettelo vaan sanataidetta. Kysyjä tiukkasi edelleen, eikö juuri silloin pitäisi kiinnittää huomiota tyyliin? Toinen yleisökommentti kiitti Enqvistiä juuri siitä, mistä edellinen moitti eli monimutkaisten asioiden käsitteellistämisestä: siitä, että luodaan ilmauksia ja kuvia, joilla kosmologiasta voidaan puhua, sillä muuten ainoa puheoikeus kuuluisi pitkälle erikoistuneille asiantuntijoille.

Tilaisuuden loppupuolella puhuttiin vielä teorioista, niiden korvaamisesta toisilla, ja ylipäänsä siitä, miten koko kosmologia on kiinni ajassamme: viimeisimmät teoriat ovat vain parikymmentä vuotta vanhoja. Enqvist totesi ihmislajin olemassaoloa kestävän vielä 20 miljardia vuotta, mille kaikki nauroivat iloisesti.

Kirjeenvaihtajaanne vaivaa moraalinen dilemma: hän ei ehtinyt, ehtisi eikä tulisi ehtimään lukea kirjaa kuin kursorisesti sieltä täältä. Siksi oli tietysti hyvä, että paikalla oli ihmisiä jotka olivat lukeneet kirjan kokonaan. (Penjami laatii Ensimmäisestä sekunnista oman postauksensa vielä Jäljen ääneen.) Koko keskustelu tuntui hyvältä, tarpeelliselta, välttämättömältä; se muodosti jonkinlaisen saarekkeen messuhälinässä, koska meillä oli käytössä erillinen auditorio. Tarpeetonta sanoakin, että Luutii-edustajat puivat muiden, akuutimpien aiheiden lisäksi myös sattuma-determinismi –ongelmaa vielä kohtalaisen pitkään ja vielä suhteellisen myöhäänkin perjantai-iltana.

 

 

 

 

 

 

 

Seksiä, angstia ja humanismia Helsingin kirjamessuilla!

Maaria Ylikangas | October 22nd, 2014 - 17:13

Emme lähteneet Frankfurtiin, menemme siis Pasilaan, jossa järjestetään huomisesta torstaista alkaen eräs kirjavuoden kiihkeimmistä tapahtumista: Helsingin Kirjamessut 2014.

Tänä vuonna Luutii seuraa Helsingin Kirjamessuja. Ja osallistuu: olemme läsnä paneeleissa, tapaamisissa ja muissa yhteyksissä. Tiina Käkelä-Puumala, Penjami Lehto, Aleksis Salusjärvi ja Maaria Ylikangas ovat sitoutuneet laatimaan messuraportin Luutii-blogiin ja valaisemaan messujen pimeimmätkin kolkat lukijoiden hämmästeltäviksi.

Kirja-alan hyvin varjeltu salaisuus on, ettei kukaan pidä kirjamessuista. Koska messujen välttely on kuitenkin vaikeaa, ellei mahdotonta, Luutii käy suoraan kimppuun. Raportissa seksiä, ihmisvihaa, humanismia ja muita kirjallisia hyveitä. ”Paljas himo ei kysy lupaa”, toteaa Salusjärvi messujen ennakkotunnelmissa. Lehto pohtii, miten sana tulee lihaksi kirjailijoiden materialisoituessa Messukeskuksen lavoille. Käkelä-Puumala panostaa kosmiseen sykkeeseen. Ylikangas vaihtaa ihmislihan ihmisvihaan. Raportti julkaistaan kirjamessujen loputtua.

**

Torstai 22.10.

Romanssi ja pilasaarna

Klo 14 Osastolla 6d81 (Helsingin yliopiston humanistit)

Keskustelua Horace Walpolen Otranton linnasta (suom. Päivi Mehtonen) ja Hannu Salaman Juhannustansseista. Molemmat romaanit liittyvät keskiajan retoriikkaan. Keskustelijoina dosentti Päivi Mehtonen ja FT Tiina Käkelä-Puumala. [edit: korjattu]

Kriitikot vs. Kirjabloggaajat

Klo 17 Kullervo-salissa

Kirjallisuusjournalismi vähenee jatkuvasti, mutta kirjabloggaajien määrä ja vaikutusvalta kasvavat. Kumpi on syy ja kumpi seuraus? Kirjablogien ja kritiikin asemasta kulttuurijournalismissa keskustelevat Karo Hämäläinen (päätoimittaja, Parnasso), Suvi Ahola (kriitikko, Helsingin Sanomat), Aleksis Salusjärvi (päätoimittaja, Kiiltomato.net), Salla Brunou (sisällöntuottaja, Lukulamppu.fi) ja Taika Dahlbom (kirjabloggaaja, Kirjasfääri).

Perjantai 23.10.

Kari Enqvist: Ensimmäinen sekunti -lukupiiri

klo 16.00-17.30 Messukeskuksen auditoriossa (sali 201, eteläinen sisäänkäynti, 2. kerros)

Penjami Lehto, Linnea Peurakoski, Aleksis Salusjärvi, Nadja Sokura ja Maaria Ylikangas alustamassa kosmista keskustelua. Paikalla itse kirjailija Enqvist ja kustantamon edustaja. Vielä on tilaa: ilmoittaudu!

Lauantai 24.10.

Henriikka Tavin 12-sarja

klo 13.20 Poesian osastolla (6g84)

Penjami Lehto keskustelee Henriikka Tavin kanssa 12-teossarjasta.

Maaria Päivinen haastateltavana

klo 13-13.30 Into kustannuksen osastolavalla (6b99) ja klo 15.30-16 Aleksis Kivi -lavalla

Haastattelijoina Aleksis Salusjärvi ja Maaria Ylikangas.

Messuahdistukseen sopii käydä seuraamassa esiintyvän kirjallisuuden kiinnostavinta antia: Saksan kautta Suomeen palaava Kompositio-esitys nähdään Kirjamessuklubilla. Tältä näyttää uusin suomalainen kirjallisuus!

Kirjamessuklubi

klo 19, Sture21, Sturenkatu 21

Kirjamessulauantain klubi-ilta – tunnelmaa, ohjelmaa, kirjoja ja ihmisiä! Ohjelmassa kahdeksan suomalaisen nuoren kirjailijan Kompositio-esitys, joka kiersi lokakuun alussa saksankielisessä Euroopassa sekä Frankfurtin kirjamessuilla. Lisäksi esittelyssä tuore “VERSschmuggel. SäkeenVERSoja” -antologia (Poesia), joka esittelee suomalais-saksalaisessa projektissa mukana olleiden runoilijoiden käännöksiä toistensa teksteistä. Järjestäjinä Nuoren Voiman Liitto, Goethe-instituutti, Poesia ja FILI.

Runosoul – eli miten runo pitää tulkita  

Aleksis Salusjärvi | October 17th, 2014 - 19:09
Jonna Ruuska kuuntelee raadin arviota runostaan esiintymisensä jälkeen.

Maailmanhistorian 10. Runosoul järjestettiin Helsingissä Cafe Mascotissa eilen. Runosoul on Helsingin yliopiston kirjallisuudenopiskelijoiden järjestämä tapahtuma, jossa raati arvioi debyyttirunoilijoiden esiintymisiä ja palkitsee voittajan. Tänä vuonna esiintyjät olivat Riikka Heinonen, Miira Luhtavaara, Marko Niemi, Jonna Ruuska ja Asta Honkamaa. Voiton koko porukasta vei Jonna Ruuska, joka luki runon kokoelmastaan Kuovin huuto.   Näin raati luonnehti runoa […]

Kuinka lohduttaa ihmistä, joka tuhoaa koko maailman?

Maaria Ylikangas | October 17th, 2014 - 14:22
500px-Coldplay_Fix_You.svg

Perjantai-iltaisin Suomen kansa kokoontuu television ääreen itkemään yhdessä. Vain elämää -ohjelmassa suositut artistit viettävät aikaa yhdessä, esittävät toistensa kappaleita ja pyyhkivät silmännurkkiaan. Miljoona suomalaista katsoo ohjelmaa. * Mitä silmät ei nää sen sydän ymmärtää Juha Tapio [artikkeli on julkaistu Kritiikin Uutisissa 4/2013] Minkä ihmeen takia kansa fiilistelee artistien elämän tavallisia tapauksia ja heikkoja coveresityksiä? On […]

SpeKri (3/4): Kuinka kuvitellaan tietokirja?

Penjami Lehto | October 6th, 2014 - 02:43
image

Kun kirjoittaa kaunokirjallisesta teoksesta spekulatiivisen kritiikin, peli pysyy ikään kuin samana. Kysehän on joka tapauksessa mielikuvituksen tuotteesta – oli teos olemassa tai sitten ei. Mutta tietokirjakritiikissä ei arvioida fiktiivistä tuotosta vaan sitä, miten totuudenmukaisesti teos välittää tietoa maailmasta. Tietokirjaspekri puolestaan saattaa jopa vääristellä todellisuutta. Jokin moraalinen rekisteri alitajunnassa ilmoittaa siirtymisestä kielletylle alueelle. Ja juuri se […]

Äänimaalauksia, hetkiä mikittä ja jäsentymättömiä tunteita – Kiiski Open Mic 27.9.

Maaria Ylikangas | October 2nd, 2014 - 12:23
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun lavalla on ihminen, hänelle toivoo vain hyvää. Taide rakentaa tilassa, ravintola Kiisken tilassa, vastaanottoaan. Kun äänentoisto on pois pelistä, runoilijat nousevat tuolille, käyttävät ääntään ja hiljaisuus tihenee.  Kun ääni on omillaan, vahvistamaton, kaikki toivovat kuulevansa. Eräs pienimpiä inhimillisiä eleitä: halu ja yritys kuulla, mitä joku toinen sanoo – silloinkin kun kyse ei ole juuri […]

Syksyn kirjasensaatioesikoiset: Sauri & Arnkil all night long

Aleksis Salusjärvi | September 19th, 2014 - 19:21
Antti Arnkil juhli Lauantaiesseet-esikoistaan Dylanissa.

Eilen Helsingin yössä juhlittiin kirjallisuutta perusteellisesti, innostavasti ja toivottavasti kauaskantoisesti. Uutiskynnyksen ylitti kolme kirjaa, joista Teemu Selänteen muistelmat on vähäpätöisin. Maamme ihailluimpiin lukeutuva urheilija on pelkkä vastaantulija ja nöösipoika kahden kaunokirjallisen debyytin rinnalla.   Esikoisensa julkaisivat nimittäin Antti Arnkil ja Pekka Sauri. Harvoin olen tuntenut vastaavaa kutkutusta kirjajulkkareista, vaikka ne ovat aina onnellisia ja iloisia […]

SpeKri (2/4): Kuinka runokriitikko spekuloi?

Penjami Lehto | September 18th, 2014 - 16:40
image

Runokritiikkien kohdalla askel spekulatiivisuuteen on lyhyt. Voisi jopa väittää, että runokritiikki on lähtökohtaisesti spekulatiivista. Mitä avoimempi runo on, sitä enemmän se tarjoaa vaihtoehtoisia lukutapoja. Kriitikko joutuu väistämättäkin muuntautumaan lukijasta kirjoittajaksi, joka mielessään täydentää kokoelmaan kirjoitetun potentiaalin teokseksi. – Ajatus saattaa olla jopa kielennetty itse runoon, kuten Mervi Kantokorpi toteaa Harry Salmenniemen runokokoelmasta Kivirivit kirjoittamassaan arviossa […]

SpeKri (1/4): Spekulatiivinen kritiikki

Penjami Lehto | September 15th, 2014 - 03:25
image

Lutikka. Talipunkki. Kihomato. Giardia. Kritiikki. Turvonneita imentäjälkiä, hiustenlähtöä, kutinaa, peräpörinää. Arvottamista. Kritiikki on parasiittien sukua. Isäntäteoksen luovuus – tai luovuuden ilmeinen puute – antaa sille energiaa ja ravinteita. Niiden voimistamalla kritiikillä on kyky heikentää, vahingoittaa ja nujertaa. Toisaalta portinvartijaroolinsa ansiosta kritiikki poikkeaa muista loisista: se voi myös kohottaa, ylistää, elävöittää ja antaa isäntäteokselle siunauksensa silloinkin, […]

Alexander Stubb: ”En näe itseäni missään nimessä nationalistina”  

Aleksis Salusjärvi | September 12th, 2014 - 18:51
"Ei ole montaa maata tässä maailmassa, jotka ovat onnistuneet yhdistämään liberaalidemokratian ja sosiaalisen markkinatalouden", sanoo Alexander Stubb

Pääministeri Alexander Stubb käynnisti eilen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden valmistelun. Kulttuurikriitikko raportoi paikan päältä.   Tämä on tähänastisen toimittajanurani juhlallisin hetki. Paikalla on lisäkseni 13 toimittajaa ja kaksi kuvaajaa, minä ainoana edustan Yleisradiota. Odotamme Suomen pääministeri Alexander Stubbia saapuvaksi paikalle. Paraikaa kun odotamme, hän on ensimmäisessä kokouksessa, jossa suunnitellaan Suomen valtion 100-vuotisjuhlia. Kokouksen jälkeen Stubb piirtää suuntaviivat […]