“Kirjoitan tavalla, jota ei ole ennen kokeiltu.”

Penjami Lehto | May 12th, 2016 - 12:54
IMG_3009

Kustannusosakeyhtiö Siltala julkaisee syksyllä 2016 Juhani Karilan toisen novellikokoelman Omenakrokotiilin kuolema. En erityisemmin innostunut hänen ensimmäisestä, kritiikeissä kylläkin hyvän vastaanoton (mm. Helsingin Sanomissa) saaneesta kokoelmastaan Gorilla (Otava, 2013). Omassa lukukokemuksessani kerronnan kiitelty nopeatempoisuus muodostui liian hallitsevaksi ja jopa häiritseväksi piirteeksi. Voi olla, että Omenakrokotiilin kuoleman kohdalla minulle käy samoin. Olen kuitenkin valmis antamaan sille tilaisuuden, […]

Teatteria kirjastoon!

Penjami Lehto | March 11th, 2016 - 17:20
001

  Kirjastonhoitaja Raimo (Juuso Kunelius) seuraa Lönnrotin (Waldemar Suurkari) ja Väinämöisen (Ville Kiljunen) patikointia. Julkisiin tiloihin liittyvät säännöt iskostuvat selkäytimeen jo lapsena. Virastoissa ja terveyskeskuksissa ei saa tuijottaa muita asiakkaita. Ei vaikka keskussairaalan päivystyksessä tädillä olisi musta silmälappu tai työvoimatoimiston aulassa setä pureskelisi vuoronumeroaan. Eikä ole sopivaa istua kenenkään viereen jos vapaita paikkoja on kauempana. […]

Karnevaalien cocolitet ja muut isänmaalliset hölmöt

Risto Niemi-Pynttäri | February 6th, 2016 - 12:20
logokev2

Kun Kölnin karnevaalin avauspäivän suorassa lähetyksessä humalainen mies käy kähmimään selostajanaisen rintoja, kaikki on vaarassa romahtaa. On naistenjuhla, jolloin miesten kravatteja saksitaan poikki. Takana on painajaismainen uudenvuodenyö Kölnissä, paniikin ja joukkoahdistelujen yö. Mikään ei kuitenkaan uhkaa ruusumaanantain kulkueessa konservatiivisten seurojen herratepastelua ja poseerausta. En oikein usko, että he ovat työttömien yhdistysten väkeä. Tämä parempi väki […]

Anselm Kieferille auringonkukat ovat galakseja

Penjami Lehto | February 3rd, 2016 - 12:17
IMG_2597

On tammikuun viimeinen lauantai. Edellisen kerran seisoin samalla paikalla kaksi kuukautta sitten kaamospirun ilkkuessa vierelläni. Nyt se on haipunut varjoihin, mutta näkymä ei ole juuri muuttunut: lumisesta pellosta törröttää kuolleiden viiniköynnösten rivistöjä – tai ehkä tuhansille nimettömille haudoille pystytettyjä oksia. Lopullisuuden läsnäolo lepää kaiken yllä raskaana kuin seinälle nostettu massiivinen maalaus. Vaan yhtäkkiä pilvet väistyvät! […]

Halusin tappaa itseni, mutta kliseinen lyriikka pelasti henkeni

Aleksis Salusjärvi | January 29th, 2016 - 21:37
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajauduin elämässäni kriisiin. Se oli syvä ja perustava, ja se muutti kaiken peruuttamattomasti. Menetin turvallisuudentunteeni ja perusluottamukseni elämään. Päivät kuluivat, tunnit kuluivat. Vietin ne enimmäkseen yksin ja kuuntelin musiikkia. Välillä kävin kaljalla ja puhuin ystäväni kanssa tilanteestani. Hän oli lähes samassa jamassa. Me olimme kaksi karille ajanutta hylkyä, vailla iloa ja tulevaisuutta. Elimme preesensissä ja […]

Häikäilemätöntä kirjabisnestä seniorilukijoiden kustannuksella

Penjami Lehto | January 25th, 2016 - 17:26

Väestö ikääntyy, ja juuri seniorilukijat kaipaavat kirjoja, joiden fonttia on helppo lukea. Valitettavasti isoilta kustantamoilta ei heru kiristyvässä taloustilanteessa mielenkiintoa marginaalisille projekteille. Tilanne tarjoaakin mahdollisuuden pienelle ja ketterälle toimijalle: huutoon vastaa Perhekirjat – yritys, jonka nimi huokuu lämpöä, yhteisöllisyyttä ja empatiaa. Kymmenen isotekstisen maailmankirjallisuuden klassikon julkaiseminen vuoden aikana tuntuu ensiajatuksena kulttuuriteolta. Mutta kun tutustuu tuotteeseen […]

Jättää se sanomatta, ja kuitenkin muistaa se koko ajan

Risto Niemi-Pynttäri | January 14th, 2016 - 14:10
logokev2

Olin kävelyllä Petäjäveden pienessä keskustassa, oikeastaan järven jäällä johon kylä rajautuu. Entinen käsi- ja taideteollinen koulu tyhjentyi vuosi sitten. Kylän työttömät nuoret eivät erityisesti pitäneet opiskelijoista. Nyt syksyllä koulun tilat muutettiin vastaanottokeskukseksi, jonne on majoitettu pääasiassa lapsiperheitä, eikä tilanne tunnu muuttuvan. Aikanaan nämä vieraat saavat oleskeluluvan ja muuttavat suuriin keskuksiin. Minulle tämä on maailma, jota […]

Korvaa varten tehtyä taidetta

Aleksis Salusjärvi | December 14th, 2015 - 22:20
Olavi Uusivirta vuoden 2013 Helsinki Word -festivaalilla.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran FMQ:n numerossa 3-4/2014  Runous on murtumassa suulliseen ilmaisuun. Samalla se on kaapannut taakseen muut esiintyvät taiteet, etenkin musiikin. Olen seurannut tiiviisti runouden kehityskulkuja Suomessa ja maailmalla viimeisen viiden vuoden aikana, ja vaikka luulen tietäväni aiheesta yhtä ja toista, yllätyn yhä uudelleen esiintyvän runouden keinovaroista ja repertoaarista. Runoudessa tapahtuu jotakin tärkeää […]

Runoudet eivät ole toistensa kaltaisia

Aleksis Salusjärvi | December 5th, 2015 - 01:56
Adam Kammerling saa ihmiset nauttimaan elämästä.

Runouden vuodenkierto on asettumassa suurien festivaalien jälkeiseen hengähdystaukoon. Syyskauden runofestivaalit ovat ohitse, ja on aika vetää lyhyesti henkeä. Lehdet ovat kellastuneet ja tippuneet, syyssateet ovat muuttuneet rännäksi ja luen runokirjan toisensa perään. Luen työkseni, mutta lukeminen ei tunnu työltä. Tanssivan karhun puheenjohtajuus on hyvin innostava tehtävä. En harmikseni ehtinyt Turun Runoviikolle, mutta tiedän aika tarkasti, […]

Jarkko Tontti ad hoc

Aleksis Salusjärvi | November 8th, 2015 - 18:06
Kuuluisat tuulimyllyt. Campo de Criptana, La Mancha, Espanja. Kuva: Lourdes Cardenal, Wikipedia

”Tieteessä ja filosofiassa ad hoc -hypoteesi tarkoittaa hypoteesia, joka hyväksytään puhtaasti teorian pelastamiseksi vaikeuksilta tai kumoamiselta, ilman mitään itsenäistä perustetta.” –Wikipedia   Kun koulukiusaaja sanoo, että Matti on tyhmä koska hän on läski, ollaan ad hoc -ajattelun syntysijoilla. Tällainen ajattelu vaatii taakseen mustavalkoisen maailmankuvan, jossa asiat yksinkertaisestaan absoluuttisiksi. Poliisi on pelkästään hyvä ja aina oikeassa. Rosvo […]