Nykytaidetta pelottaa olla humpuukia. Siksi Aalto-yliopistossa on alettu kehittää kriteeristöä, jolla taidetta voidaan pätevästi arvottaa. Tällaisen käsityksen saa Ylen eilisestä uutisesta. Taiteen arviointipatteristo tulee ja murskaa, päätteli taidesuuntautunut sosiaalinen media eilen ja oli yhtenä sopulina syöksymässä jyrkänteeltä alas.   Kyse on kuitenkin siitä, että Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun (ent. TAIK) täytyy pystyä esittämään koulutuksen [...]

“You have the right to remain silent. anything you say or do can and will be held against you in a court of law. […] Do you understand these rights as they have been read to you?” – Miranda warning Aina kun elokuva alkaa, katsoja saa lukea ensiksi oikeutensa. Valkeat kirjaimet mustalla pohjalla: VAROITUS, ja [...]

Ensin toimittaja Jussi Pullinen ajatteli, että Instagramista ja Twitteristä löytää taidetta aivan liian huonosti eikä taiteilijan tekemiä taustakuvia kännykkään saa oikein mistään. Hänelle se tarkoittaa sitä, ettei taide ole Internetissä. Sitten taiteilijat alkoivat puolustautua. Kuka sinne nettiin muka menee, etenkään näillä apurahoilla, on vähän parempaakin tekemistä. Kirjailija Tiina Raevaara muistutti, että taiteilijoitahan on netissä jo. [...]

Kritiikkiä sanotaan usein yhden ihmisen subjektiiviseksi mielipiteeksi. Sanat kuulee usein lohdutustarkoituksessa. Jokin arvostelu on yllättänyt kohdeteoksen tekijän negatiivisella tavalla, ja silloin hänelle on hyvä sanoa osaaottavasti, että se on vain yhden ihmisen mielipide.   Ei se ihan niinkään ole.   Fredrik Hertzbergin teksti “Kirjallisuuskritiikin haasteet” ilmestyi hiljan Kiiltomato.netissä. Siinä Hertzberg lähestyy tätä nimenomaista kysymystä kiinnostavasta [...]

Kaikki on nykyään niin ”visuaalista”, että tuo sanan käyttö ilmaisee  jo jotain aivan muuta, kuin mitä se tarkoittaa. Varsinkin silloin, kun joku sanoo että ”minä olen niin visuaalinen ihminen”, hän tarkoittaa jotain aivan muuta kuin optisia asioita. Visuaalisuuteen viitatessaan hän liikkuu toiveiden kentällä, tukenaan myönteisyyden tunnussanaksi tullut visuaalisuus. Aivan kuin se mikä on silmiä hivelevää [...]

[uudelleenjulkaisu Thatcherin hautajaisten kunniaksi] Korkeahkoa, new brutalism -hengessä rakennettua keskusta-aluetta lukuunottamatta Croydonin kaupungin profiili on matala, kuten usein brittiläisissä kaupungeissa. Iso ostoskeskus, Whitgift Centre, makaa kuin lahna East Croydonin ja West Croydonin asemien välillä. Sen tiloissa myydään laajakaistaa, kahvia pahvimukeissa ja kesän vaatteita puoleen hintaan – kuten kaikkialla muuallakin. Loitompana keskustasta levittäytyvät kaksikerroksiset tiilitalot, kadut [...]

HPC:n runokeikat kasvavat toisinaan jo pienimuotoisiksi spektaakkeleiksi. Vaikka Poetry Jam -klubit sujuvat vankalla rutiinilla, mitään kaavamaista ei lavarunouteen ole livahtanut. Uusia esiintyjiä ja tyylisuuntia kasvaa sitä mukaan, kun vanhat vakiintuvat. Runous on fuusio, joka imee kaikki taiteet itseensä. Helsingin runoklubeilla näkyy yhä enemmän esiintyjiä naapurimaista. Huhujen mukaan Tukholman spoken word -klubit ovat viime aikoina vähenneet [...]

“Se nainen olisi pitänyt kataista laukkunsa kantajana” – nimim. Renkisielujen juhla, IS-kommentit     Näkymä 1980-luvulle, suurten brittiläisten naisten muotokuviin on kuin katsoisi satuun. Hyvä prinsessa Diana ja paha äitipuoli, Margaret Thatcher.   Thatcher on myytinmurtaja. Hänen hallintonsa aikana tuli nimittäin selväksi, että naishallitsija ei ole lempeämpi, rakentavampi eikä edusta sosiaalista omaatuntoa. Thatcher murskasi ryppyilijät, [...]

“Etenkin kriitikoille tuntuu olevan kova paikka, että ei voi julkaista enää saman mittaisia ruodintoja kuin 1990-luvulla. Mutta ehkä kritiikin olisi aika muuttua maailman mukana. Usein valitetaan kritiikin ahdingosta, mutta aika vähän tehdään ahdingon lopettamiseksi. Miten olisi tällainen ohjenuora: sen minkä voi sanoa, voi sanoa kiinnostavasti, lyhyesti ja ymmärrettävästi?” – Esa Mäkinen, “Luovu jo 1990-luvun haikailusta, [...]

“En vapauttas tahdo riistää, tahdo en itsenäisyyttäsi kiistää” – Paula Koivuniemi, “Aikuinen nainen”   Tervehdys.   Nimeni on Maaria Pääjärvi, née Ylikangas. Olen syntynyt jousimiehen ollessa Auringossa anno Domini 1978. Täytän tänä vuonna 35. Olen neljän lapsen äiti, maisteri ja rouva. Asuin varhaisimman lapsuuteni Kalajoella, kävin kouluni Raahessa ja olen muuttanut Helsinkiin 18 vuotta sitten [...]