Ensyklopedia ja uusi kirjoittaminen

Risto Niemi-Pynttäri | June 16th, 2011 - 20:51

NOVALIKSEN ENSYKLOPEDIAHANKE  jäi kesken, lyhyiksi irtonaisiksi fragmenteiksi … “En tule pyrkimään tieteellisyyteen enkä loogisuuteen vaan romanttisuuteen. Romanttisella tarkoitan analogiapäätelmin etenevää esitystä. Aloitan nyt tietojen keräämisen. On vuosi 1798, maaliskuun kymmenes päivä.”
Nummela ym. Ensyklopedia 2011, 278 – 279).

26 -vuotiaan Novaliksen haaveella poeettisesta ensyklopediasta on yhteytensä Nummelan, Nopposen ja Viikkilän tänä keväänä ilmestyneeseen Ensyklopediaan.  Yhteys on myös uudenlaiseen kirjoittamiseen liittyvä. Mahdollisuus kokeilevaan kirjoittamiseen ja uudella tavalla syntyviin  lukijan polkuihin syntyi välähdysmäisinä oivalluksina  ns Atheneum -ryhmän sessioissa Jenassa 1800 -luvun vaihteessa. Oli luonnollista, että ainoa henkilö, joka käytti nimimerkkiä,  tarjosi sen myös muiden käyttöön. Varsinkin kun tuo nimi Novalis viittasi uuden alulle panijaan,  sopi hyvin että Schlegeleiden ja muiden uuteen kirjoittamistapaan viittaavat huomiot allekirjoitettiin tällä nimellä.

Toisaalta Novalis oli ainoa jonka suuhun laitettiin sana “romantiikka”, muut käyttivät sanaa “runous” tai kirjallisuus. Kaikki nuo termit viittaavat kirjoittamisessa tapahtuneeseen mullistukseen, jota on kutsuttu “absoluuttiseksi kirjoittamiseksi”  vastakohtana esittämiselle, kirjoittamistavalle, joka noudatti todellisuuden esittämisen sääntöjä. On sanottu, että tämä mullistus merkitsi vaikean kirjallisuuden syntyä. Varhaisromantikoilla  tuntui olleen viaton usko siihen, että myös lukijat heittäytyvät uteliaina ja innokkaina uudenlaisten lukemistapojen äärelle. Aiempi, esittävä, kirjoittamistapa perustui laajaan konventioiden määrään tavoitteenaan helppotajuisuus, romantikot uskoivat että välittömyys tarttuu myös lukijaan.

On kyseenalaista, jäikö Novaliksen ensyklopedia varsinaisesti kesken, vai oliko se alusta asti tarkoitettukin vain haaveeksi ja viipyilyksi mahdottoman äärellä. Universaali ensyklopedia ! Se yhdistää tieteen, taiteen sekä havainnot että kokeet – lisäksi sen rakentumisperiaate olisi paitsi analoginen, myös systemaattinen ja orgaaninen.  Novalis poltteli hasista, mutta kyse ei ollut mistään aivokuplasta. Näyttäisi, että Novaliksen suunnitelmat viittasivat myös kärsivälliseen työhön ja taiteelliseen tutkimukseen ensyklopedian suhteen.

Ennen romanttista käännettä, leipätyönsä varmistaakseen, Novalis oli hankkinut vuori-insinöörin koulutuksen. Juuri tuona vuonna 1798 hän innostui Wernerin geologisesta ensyklopediasta, jota mm Goethe oli kutsunut enemmän taiteelliseksi kuin tieteelliseksi, koska sen suhde mineraaleihin oli varsin spekulatiivinen. Novalis piti Wernerin kokeita kiinnostavina ja päätti ottaa sen osaksi omaa metodisen romantisoinnin projektiaan. Siihen kuului systemaattista havainnointia ja tarkkojen kokeiden tekoa, mutta romanttisia periaatteita noudattaen.

Samaan aikaan Novalis painotti kirjoittamista systeemin rakentamisena. Idealistisen filosofian systeemin luominen oli tuolloin hehkeimmillään, kaikilla Kantin ja Fichten luennoilla istuneilla ystävyksillä Hegelistä, Hölderliniin, Schilleriin ja Schellingeihin oli systeemi mielessä. Ilman muuta Novalis halusi ensyklopediansa olevan systeemi, maailma joka kohoaa omin voimin.

Samaan idealismin luomaan ajattelun vallankumoukseen liittyi hillitön “svermeerisyys”, eräänlainen tulevaisuusnäkyjen vallassa oleminen, utopismi ja halu rynnätä tulevaisuuteen ilmen että sinne olisi mitään siltaa olemassa. Sellaisenkin merkki tuo poeettinen ensyklopedia on.

Novaliksen kuuluisaksi tulleissa fragmenteissa on taustalla koko ajan kokemus tavoitteesta, joka on mahdoton. 

Vanhanaikainen romantiikka -oppi on liittänyt juuri Novalikseen vaakunamaisen leiman ikuisesti tavoiteltavasta kaipuun sinisestä kukasta.  Tuo romantiikka -käsitys puhuu vain kaikesta tunteellisesta ja subjektiivisesta ja ohittaa itse kirjoittamisessa tapahtuneen mullistuksen. Novaliksen mallissa voidaan nähdä viehtymys kaikkeen mahdottomaan juuri siksi, että se vapauttaa kokeilemaan kaikkea ilman onnistumisen pakkoa.

2 kommenttia

  1. Antti Arnkil says:

    > Toisaalta Novalis oli ainoa jonka suuhun laitettiin sana “romantiikka”, muut käyttivät sanaa “runous” tai kirjallisuus.

    Hetkinen… ymmärsinkö nyt jotain väärin. F. Schlegeliltä löytyy ainakin paljon huomautuksia siitä mitä “romanttinen” merkitsee, alkaen kuuluisimmasta A-fragmentista 116, jossa hän kehittelee “progressiivisen universaalirunouden” ajatusta.

    Kirjeessä veljelleen August Wilhelmille F totesi: “En voi lähettää sinulle selitystäni siitä mitä sana romantiikka tarkoittaa, koska siitä tulisi 125 sivun mittainen.”

    • Risto says:

      Ahaa, kärjistin siis liikaa, romantiikka -sanaa käytti siis ainakin Novaliksen työpari F Schlegel. Mulle tuo käsitys oli tarttunut esityksistä, joissa on pyritty hylkäämään romantiikka ja puhumaan vain Atheneum -lehden ympärille syntyneestä ryhmästä, jonka ytimessä paradoksaalisesti olivat just Novalis sekä Schlegelit. Romantiikka -termillä on niin paljon rasitteita (tunteet, nerous ja nuorena kuoleminen ym.) että sen osuutta tuossa Atheneum -ryhmässä olis vaan syytä pienentää ja kohtuullistaa.

Kommentoi

Trackback omalta sivultasi.