Itsemurha juustohöylällä

Maaria Ylikangas | May 22nd, 2013 - 15:53

You have the right to remain silent. anything you say or do can and will be held against you in a court of law. [] Do you understand these rights as they have been read to you?– Miranda warning

Aina kun elokuva alkaa, katsoja saa lukea ensiksi oikeutensa. Valkeat kirjaimet mustalla pohjalla: VAROITUS, ja sitten alkaa lorem ipsum elokuvan käyttöoikeuksista, jossa mainitaan myös esittäminen öljynporauslautalla. Sen jälkeen tulee mainoksia, sitten levitys- ja tuotantoyhtiöiden logot.

En juuri koskaan osta elokuvia. Marketissa oli halpoja Harry Pottereita, ja lapsilla yksi näkemättä. On vieläkin: Vapaan käyttöjärjestelmän ohjelmistoilla kopiosuojattua dvd:tä ei ole saanut auki. Kolme koodinmurtajapakettia asennettuaan puoliso sai vasta varoitustekstin pyörimään ja huokaisi, että on tässä parempaakin tekemistä.

 

 

Sinulla on oikeus valmistaa teos muiden teosten palasista?

Tekijänoikeus on vahva moraalinen oikeus. Kirjailija Kari Hotakainen on verrannut sitä äänioikeuteen, kirjailija ja Suomen PENin puheenjohtaja Jarkko Tontti sananvapauteen1. Ihanteellisessa tapauksessa tekijänoikeus todella tarkoittaa teoksen tekijän oikeutta nauttia työnsä antimista ja työn varjelua plagiaristeilta, jotka haluavat vain kermat päältä. Seitsemäs käsky, älä varasta, on moraalisaarnojen ytimessä.

Jos jotain voi varastaa, niin sen voi myös omistaa. Mutta missä mielessä kulttuurinen artefakti tai immateriaalinen idea on tekijänsä omaisuutta? Teokset muodostuvat elementeistä, jotka jo ovat kulttuurissa. Kolme sointua, kansansadun morfologiat, topokset, kliseet, katkelmat toisista teoksista. Tekijällä on oikeus valmistaa artefakteja kulttuurinsa aineksista, mutta millainen on hänen oikeutensa omistaa tuo artefakti ja sen käyttö?

Omistamisen ongelma ei jää tähän. Nykyisessä järjestelmässä teos ei yksiselitteisesti ole luojansa omaisuutta. Kuuluisa esimerkki on Michael Jacksonin perikunnan ja Sonyn yhteinen yhtiö, joka omistaa oikeuksia esimerkiksi Bob Dylanin ja Joni Mitchellin kappaleisiin, kaikkiaan noin 750000 laulua.2 Omaperäisyyden ja alkuperäisyyden arvot voivat tukea tekijänoikeuksia silloinkin kun ne eivät ole enää konkreettisesti tekijöiden oikeuksia omiin teoksiinsa.

Muutos on ollut nopeaa: vielä 1960-luvulla Dylan pystyi käyttämään folkmusiikin perinnettä muunnellen ja uusintaen olemassaolevia lauluja. Pete Seeger käytti nimitystä ”folk process” kuvaamaan musiikin tekemistä olemassaolevasta materiaalista itsenäisesti ja yhteistyössä muiden tekijöiden kanssa.

Beatlesin ja Dylanin kaltaiset massojen suosikit kasvattivat levy-yhtiöt jättimäisiksi, ja tekijän ja teoksen hygieeninen varjelu tuli kaupallisesti kiinnostavaksi. Sitä vahvistaa vallitseva arvo, jonka mukaan taideteos on yksilön laatima omaperäinen artefakti. Kiinnostavampaa kuin itse laulu on synnyttäjän oikeus lauluunsa.3 Musiikki jäi satimeen: tekijänoikeusbisnes määrittelee lainsäädäntöä. Tekijät eivät pysty määrittelemään bisnestä.

Sinulla on oikeus Mikki Hiireen?

Kotimaiseen keskusteluun osallistuvilla tekijänoikeusjärjestöillä on vähäinen rooli. Ne hoitavat valistuksen, mutta isot askeleet otetaan kansainvälisellä tasolla. Suomi allekirjoitti ACTA-sopimuksen yhdessä muiden EU-maiden kanssa 26.1.2012.4 Sopimuksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa tekijänoikeuslainsäädäntöä kansainvälisesti. Nyt EU:sta kuitenkin arvellaan, että ACTA tuskin tulee voimaan ankaran vastustuksen vuoksi.5

ACTA:n jäljet johtavat Yhdysvaltoihin, jossa viihdeteollisuuden tavoitteena on ollut tekijänoikeuden suoja-ajan pidentäminen nykyisestä 70 vuodesta 90 vuoteen tekijän kuolemasta. Puhutaan Mikki Hiiri -iästä. Sama Mikki on jo moneen kertaan maksettu, sehän voisi olla jokamiehen immateriaalioikeuksien piirissä. Kuluttaja ei eroa huomaisi Walt Disney Companyn valmistuttaman kiinalaisen uimapatjan tai jonkun muun yhtiön uimapatjan välillä. Samaa flataattimoskaahan se. Mikki Hiirellä ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa, vaan se koristaa oheistuotteiden leegiota ja kartuttaa oikeudenomistajan kassaa. Mikki on sentään joskus ollut hahmo, jolla on tarina – nyt se putoaa samaan laariin tavaramerkkien kanssa, joita lainsäädännöllä halutaan suojella.

Kun ajattelee kotimaisen keskustelun syyllistävää sävyä, päätä alkaa kivistää. Nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää ja sen tiukennuksia kritisoivat leimataan piraateiksi, jotka haluavat vain siirrellä leffoja toisilleen vertaisverkoitse. Tontin mukaan nuo vihulaiset pyrkivät varastamaan tekijöiden omaisuuden.Vesa Sisättö nimittää heitä taistolaisiksi, jotka sosialisoivat kulttuuria.6 Tekijänoikeuksien puoltajat näkevät kirjailijan tulonmuodostuksen arvokysymyksenä, ja jokainen yritys pohtia järjestelmää torpataan samalla tekopyhyydellä: piraatit vievät leivän taiteilijan suusta.

Kansainvälisessä tekijänoikeuslainsäädännössä on kyse suuremmista asioista. Mikki Hiiren kuva kertakäyttömukissa määrittää kulttuuria, etiikkaa ja lakia. Piraattiaktivistien tekijänoikeuden kritiikki sisältyy pitkälti tähän kuvioon. Tästä näkökulmasta tekijänoikeusjärjestöt vaikuttavat suuryritysten mobilisoimalta pr-koneistolta, jonka keräämistä varoista todellisuudessa vain pieni osa menee tekijöille.7

Rahan ansaitsemisen ja maksun saamisen moraalinen oikeus voittaa kaiken muun. Kuluttaja tekee oikein toimiessaan maksumiehenä. Vapaa kansalainen, maksava kansalainen! Jos elokuvan tekijät ja hahmon keksijä J.K. Rowling saavatkin jotain ostamani halpis-dvd:n tuotosta, kyse on mitättömästä summasta. En edes tiedä kenelle maksan.

Kovin harva haluaa viedä tekijältä leivän suusta. Sen sijaan moni haluaa tehdä järjestelmästä helpomman teosten käyttäjien kannalta. Minäkin haluaisin saada dvd:n toimimaan vain laittamalla sen tietokoneen luukusta sisään.

 

Sinulla on oikeus valvoa tekemääsi työtä?

Tekijänoikeusjärjestöt ovat nostaneet profiiliaan tänä keväänä. Esimerkiksi Myytti lukukansasta -sivusto vaatii ennen niin moitteettomia suomalaisia korjaamaan kurssiaan kulttuurin kuluttajina. Eri järjestöjen projekti summaa kirjailijoiden vaatimuksia kirjastokorvausten korottamisesta tekijänoikeuksien puolustamiseen. Näiden asioiden arvo on moraalinen.

Viranomaiset aikovat etsiä käsiinsä ne vähän yli 80 tapausta, jotka ovat levittäneet teinitähti Robinin levyä luvatta ennen sen julkaisua.8 Hän onkin nuori ja viaton, marttyyriksi sopiva keulakuva. Olisi vain huvittavaa, jos Nivala-Ylivieska -linjalta ryhdyttäisiin etsimään mummoliigaa, joka on levittänyt vertaisverkossa Tapani Kansan uusinta. Jälleen: kyse on moraalista.

Dj-ratsioita on järjestetty Turussa ja Helsingissä. Poliisi tuli bileisiin ja keskeytti ne tarkastusten ajaksi. Dj:t haluavat saada lupansa kuntoon, mutta järjestelmä on epäselvä ja sekava, koska muistitikulta tai verkosta soittaminen on todella vaikeaa hoitaa laillisesti. Mutta se moraali – poliisi tulee sen takia kapakkaan kuin kieltolain aikana.

Ne alakoululaiset, joiden kirjoitus tai piirros julkaistaan joka kevät ilmestyvässä Kevätpörriäinen-lehdessä eivät saa edes tekijänkappaletta. He joutuvat ostamaan lehden. Sama koskee luokan kalentereita, kangaskasseja ja joulukortteja, joissa on käytetty lasten tekemiä piirroksia. Pieniä tekijöitä ei edes kasvateta huolehtimaan oikeuksistaan.

Medioiden yleinen käytäntö on kierrättää juttuja, joiden julkaisusta eri lehdissä tai olomuodoissa – kuten verkossa – ei makseta tekijälle ylimääräistä korvausta. Edesmennyt Kritiikkiportti-portaali heijasti omalle sivulleen linkit näihin juttuihin. Lakia rikkomatta sivusto rakentui muiden tuottaman sisällön varaan. Asetelma on ironinen. Kritiikkiportin päätoimittaja Siskotuulikki Toijonen toimi samaan aikaan SARVin puheenjohtajana. Ehkä oli tullut aika myöntää järjestöjen hävinneen työtaistelun juttujen kierrättämistä vastaan ja oppineen ”maan tavalle”.

Sanoma Newsin avustajasopimuksen allekirjoittavat suostuvat ehtoihin, jotka loukkaavat heidän oikeuksiaan. Yhtiö varaa itselleen oikeuden hyödyntää juttua tulevaisuudessa, mutta sälyttää vastuun jutusta ja sen käytöstä tekijälle. Tähän asiaan halusi kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ottaa kantaa tekijänoikeuspäivän puheessaan (23.4.2012). Hän pitää korporaatioita tekijänoikeuksien uhkana. Free-journalistit ry:n juttu Arhinmäen puheesta mainitsi, että useat lehdet olivat uutisoineet ministerin puheen piratismiin nojaten.9 Media syyllistää yleisöä tekijänoikeuksien halveeraamisesta. Piraatti on lainsuojaton, jolle voi antaa haasteen käteen ja opettaa vedelle ja leivälle kolan ja sipsien asemesta – mutta lehtitalo voi rauhassa vapaamatkustella avustajiensa tuottamalla materiaalilla heti kun keksii sille myöhempää käyttöä.

Voiko tekijä luikerrella irti hänen oikeuttaan edustavien järjestöjen vallasta? Liikunnanohjaaja Juhani Keski-Rahkonen on yrittänyt selvitellä tätä asiaa.10 Vaikka tekijä olisi lisensoinut teoksensa Creative Commons -lisenssillä, joka on tekijänoikeusjärjestöjen toimivallan ulkopuolella, rahastavat järjestöt silti käyttäjiä. Gramex on nyt myöntänyt, että CC-lisenssien suhteen toimintaa pitää tarkistaa. Mitähän tapahtuisi, jos Rowling haluaisi antaa kirjallisen tuotantonsa kaikelle kansalle vapaaseen käyttöön?

 

Sinulla on oikeus puhtaaseen veteen?

Muusikko Olavi Uusivirta kirjoittaa: “Digitaalisten musiikkitiedostojen laiton kopiointi ei ole ensisijaisesti muusikoiden ja musiikintekijöiden ongelma. Levymyynnistä saadut rojaltitulot ovat 99 prosentille artisteista niin pieni tulonlähde, että sen poistumista tuskin edes huomaisi.” Hänestä laiton kopiointi on musiikkiyhtiöiden, jakelijoiden ja vähittäismyyjien ongelma – ne joutuvat nyt ratkaisemaan miten myydä kraanavettä pullossa.11 Uusivirran metafora avaa ihmisoikeuksien ja kulttuurin suhdetta. Jokaisella on oikeus puhtaaseen veteen. Sitä oikeutta ei saa viedä vettä pullottava ja brändäävä yritys.

V. A. Koskenniemi kuoli vuonna 1962. Vapaaherra Emil Cedercreutz kuoli vuonna 1949. Koskenniemen kirjoittama ja Cedercreutzin silueteilla kuvittama Kevätilta Quartier Latinissä ilmestyi vuonna 1912, sata vuotta sitten. Teos on esineenä yksi Suomen kirjallisuuden hienoimpia. Uusintapainoksen ottaminen on hankalaa, koska huomioida täytyy niin kirjoittajan kuin kuvittajankin perikuntien oikeudet. Lukuisten muiden teosten kohtalo on samanlainen. Arhinmäki sanoi tekijänoikeuspäivän puheessaan:“Kysymys on sananvapaudesta, demokratiasta ja ihmisten oikeuksista. Kenelle mahdollisesti vielä joskus kulttuurihistoriallisesti tärkeiden tarinoiden ja kuvien tulisi kuulua?“ Niin – olemme menettäneet jo osan menneisyyttämme, vettämme, Mikki Hiirellä sinetöityyn pulloon.

– Äiti, mä piirsin Hermionesta kuvan, mä laitan sen blogiin!

– Ei, et laita, etkä muuten laita kuvia niistä vappupalloistakaan, joille piirsit Angry Birdsien naamoja.

Dialogi on fiktiivinen, toistaiseksi. Kasvattaisinko lapseni tuotemerkin pelkoon? Sävelmät, hahmot, sanojen ketjut voidaan omistaa. Voidaan valvoa, etteivät ne siirry kansalaisen kädestä toiseen debit- tai creditkortin vilahtamatta. 1900-luvun taide on 2000-luvun tuotemerkki, kuva hiirimaton tai foliopallon kyljessä. Luvattomasta käytöstä voidaan rangaista.

Cervantes sulki Don Quijoten kertojansa Cid Hameten sanoin. Ritariromaanien ”keksityistä ja mahdottomista historioista” piti tehdä loppu. Kertoja nousee jäljittelijöiden tuulimyllyjä vastaan vedoten oikeuteensa luoda hahmo ja kuopata se: ”Yksin minua varten Don Quijote syntyi maailmaan, ja minä häntä varten; hän osasi toimia, ja minä osasin kirjoittaa; ainoastaan me kaksi kuulumme yhteen (…) hänen mieliharmikseen, joka on rohjennut tai tulevaisuudessa ehkä rohkenee kirjoittaa kömpelöllä ja vaivaisella strutsinsulalla urhoollisen ritarini urotöistä”.12 Ritariromaanin genre veti puoleensa ”fanifiktiota” (fanfic). Se on määritelty aktiiviseksi alakulttuuriksi, joka tuottaa uusia teoksia olemassaolevista mediasisällöistä. 13 Jäljittely, muuntelu ja lainaaminen ovat tämän vuosituhannen keskeisintä esteettistä kulttuuria.

Sinulla on oikeus tehdä itsemurha juustohöylällä?

“Kaikkimulletännehetinyt- piraattiahneus haluaa ahmia näkijän ja tekijän. Tätä me kirjailijat vastustamme ankarasti. Tekijänoikeudet ovat, ja tulee jatkossakin olla, kirjailijan toimeentulon peruskallio”, väittää Anja Snellman Myytti Lukukansasta -sivustolla.14 Toisin ajattelevat ovat kai sitten “kaikkimulletännehetinyt”-piraatteja, vaikka ostaminen toimii samalla logiikalla – menen kauppaan ja ostan kaiken heti mulle tänne nyt.

Tekijäjärjestöt ovat tekemässä itsemurhaa juustohöylällä. Säällistä elantoa koko lailla pienempien panosten annetaan määrätä kulttuurin suunta. Tekijänoikeusmoraali kytkeytyy kirjailijoiden puheessa toimeentuloon, eikä se merkitse mitään muuta kuin yksittäistä asetta puolustustaistelussa tienestien menettämistä tai kirjailijuuden muuttumista vastaan.

Käyttäjien syyllistäminen uhkaa sitä poliittista tahtoa, jolla tekijöille nyt tai tulevaisuudessa järjestetään juustoa höylättäväksi. Internetin vapauteen tottuneet käyttäjät eivät halua rajoituksia verkkoon, vaikka eivät olisikaan “piraatteja”. Rekisteröidyillä tavaramerkeillä leikkivät lapset eivät leiki passiivisesti, vaikka laki kieltäisikin heitä valmistamasta taideteoksia Hello Kittystä. Massakulttuurista on jo tullut kansankulttuuria.

Moraalinen puolustus on kuin höyläisi käsivartensa sisäpintaa viipale kerrallaan ja panisi leipänsä päälle. En halua pönkittää väärinkäsityksiä: tekijän on hyvä saada elantoa työstään. Mutta sen voi järjestää monella tavalla. Kulttuurin muutosta ei kuitenkaan voi estää juustohöylä aseenaan. Ne, jotka käyttävät internetiä medianaan ja kommunikaatiovälineenään, ovat jo tottuneet massiiviseen lainaamisen kulttuuriin. Loppujen lopuksi se ei ole sen kummempaa kuin minun lapsuuteni räkänokat matkimassa James Potkukelkkaa – hyperventilaatiota ja perään”APUUUVA!” En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että näin sosialisoitiin Pirkka-Pekka Peteliuksen immateriaaliomaisuutta. Jotkut ajattelevat, että copy-pasten edeltäjä, kollaasitekniikka, on 1900-luvun taiteen suurin keksintö. Jonkun kuvan käyttöön ottaminen ja muuntelu internetissä saatetaan nähdä suurimpana mahdollisena kiitoksena sen tekijälle, vaikka alkuperä hiljalleen katoaisikin.

Ehkä lapseni kasvavat jo maailmaan, jossa tuotemerkit eivät edusta heille pyhää koskemattomuutta, eikä niiden loukkaaminen merkitse rikosta. John Lennonin ”world without possessions” on kuviteltavissa. Kirjailija voi laittaa aivojensa lapset rinnalleen taistelemaan tuulimyllyjä vastaan luullen niitä piraateiksi. Mutta hyvä taiteilija: kiinnostunut, motivoitunut ja aktiivinen yleisö ei ole sinun vihollisesi.

[julkaistu alunperin Kritiikin Uutisissa  2/2012]

  Viitteet:

 1Kari Hotakainen, “Kirjailijoiden mietteitä tekijänoikeudesta: Tekijänoikeus on taiteilijan palkkaa”, http://www.tekijanoikeuspaiva.fi/fi/kirjailijan_oikeus. Jarkko Tontti, “Sananvapaus ja tekijänoikeudet”, http://www.myyttilukukansasta.fi/?p=207

2Sony / Atv Music Publishing. Hallinnoitujen kappaleiden luku vuodelta 2009.

3Kirjailijaliiton säännöt kiteyttävät hyvin tekijän ja teoksen välisen filosofisen kytkennän: ”Vuosijäseneksi hyväksyminen edellyttää pyrkijän julkaisseen sellaisia itsenäisesti luotuja alkuperäisiä suomenkielisiä kaunokirjallisia teoksia, että häntä niiden taiteellisen ja ammatillisen tason perusteella voi pitää kirjailijana.” (§ 4)

4Anti-Counterfeiting Trade Agreement. Sopimuksen historia on erikoinen: EU-parlamentti on vastustanut sopimusta, mutta EU-maiden hallitukset päättivät hiljaisuudessa allekirjoittaa sen. Asiaa valmistellut EU-virkamies erosi salailun ja painostuksen vuoksi. Sopimuksesta on kirjoittanut mm. Heidi Hautala, ”ACTA-neuvottelujen salailun loputtava”. http://www.heidihautala.fi/2010/01/acta-neuvottelujen-salailun-loputtava/.

5”EU:n digikomissaari myönsi piraattisopimus Actan olevan kuopattu”, hs.fi http://www.hs.fi/talous/EUn+digikomissaari+my%C3%B6nsi+piraattisopimus+Actan+olevan+kuopattu/a1305561296937

6”Piraatit ja taistolaiset”. Teoksessa Piraatti vai kirjailija? Tekijän oikeuksia mittaamassa. Toim. Juri Nummelin. Avain, 2011.

7Esimerkiksi: jos dj haluaa ohjata maksamansa lisenssimaksut juuri niille artisteille, joiden musiikkia hän on soittanut, hän joutuu tekemään valtavan paperityön kirjatessaan paitsi artistin ja kappaleen nimen myös levyn erilaiset tunnisteet. Muussa tapauksessa rahat tipahtelevat käytännössä soitetuimpien kappaleiden tekijöille.

8“Robinin levyä luvatta jakaneet etsitään”, hs.fi, 23.4.2012.

9“Arhinmäki puolustaa free-journalisteja”. http://www.freet.fi/uutiset/artikkeli/1060/, 24.4.2012.

10“Tähän mennessä tapahtunutta”. Blogissa Hippasilla Gramexin kanssa, 18.4.2012. http://juhanikeskirahkonen.blogspot.com/2012/04/tama-teksti-on-kirjoitettu-lahinna.html tarkistettu 24.4.2012. Keski-Rahkonen on valistanut liikunnanohjaajia lisenssikäytännöistä, ja tullut erilaiseen tulkintaan CC-lisensoidun musiikin käyttämisestä kuin Gramex. Hänen käsityksensä mukaan siitä ei pitäisi joutua maksamaan tekijänoikeuslisenssejä Teostolle ja Gramexille.

11“Kuinka myydä hanavettä pullossa”. Teoksessa Piraatti vai kirjailija? Tekijän oikeuksia mittaamassa.

12Mielevä hidalgo Don Quijote manchalainen. Suom. J.A.Hollo. WSOY, 1951.

13”An active subculture which produces new artworks through their appropriations from pre-existing media content.” Henry Jenkins: ”The Poachers and the Stormtroopers: Cultural Convergence in the Digital Age”. http://web.mit.edu/cms/People/henry3/pub/stormtroopers.htm.

14“Kirjaa ei ole ilman kirjailijaa”. Myytti lukukansasta, 26.3.2012. http://www.myyttilukukansasta.fi/?p=159.

Kommentoi

Sinun on kirjauduttava sisään kommentoidaksesi.