Kanadalainen katastrofi

Aleksis Salusjärvi | December 13th, 2012 - 00:01


Tämän kuvan varastaminen maksoi Hera Bellille uran. Kuvassa on linkki alkuperäiseen. Kuva on Googlen välimuistista otettu ruutukaappaus Bellin blogista.

 

 

Montrealilainen ammattivalokuvaaja Hera Bell varasti vuosien ajan suuren osan kuvistaan väittäen niitä omikseen. Tapauksesta kasvoi skandaali.

 

Joulukuun alussa oululainen luontokuvaaja Petri Puurunen huomasi kuvansa päätyneen montrealilaisen ammattikuvaaja Hera Bellin nettisivuille. Kuvavarkauden lisäksi Bell oli keksinyt tarinan kuvan ottamisesta.

 

I shot it during our one month by car across Canada trip was sponsored by Fuji Canada. We traveled in a non air condition black sports car for a month. From Montreal to Tofino. We had soo much fun. It was pure magic to discover Canada this way.

 

Bell retosteli kuvan myyneen postikorttina hänen kuvistaan parhaiten. Puurunen avasi keskustelun varkaudesta digicamera.net-sivustolle, ja tapaus kasvoi nopeasti pienimuotoiseksi kansainväliseksi skandaaliksi.

 

Kymmenkunta toisiaan tuntematonta palsta-aktiivia alkoi perata systemaattisesti Bellin sivuja, joita netti tuntui olevan pullollaan. Hänellä oli oma blogi, kaksi omaa kaupallista verkko-osoitetta, Flickr-tili, Twitter-tili, Google+-tili, DeviantArt-tili, tili useille keskustelupalstoille ja kuvasivustoille sekä aviomiehensä kanssa yhteinen matkablogi. Niille yhteistä oli se, että Bell painotti tekijänoikeuttaan kaikkeen kuvamateriaaliin ja jokaista kuvaa koristi hänen vesileimansa.

 

Nopeasti kävi ilmi, että ruotsalainen luontokuvaaja ja ranskalainen makrokuvaaja olivat myös Bellin uhreja. Tässä vaiheessa juttua alettiin levittää nettiin laajemmin. Asiasta avattiin ketju todisteineen maailmaan suurimpaan kamerafoorumiin Dpreviewiin sekä Redditiin. Ei mennyt montaa tuntia, kun Bell ilmestyi puolustamaan oikeuksiaan kuviin syyttäen Puurusta itseään varkaaksi:

Before you go and accuse with false alligations, check your facts. I have every negative, slide and raw image file of everything I own and shot.

Sadly internet although is a blessing it is also a curse for any artist who puts out their work to public domaine.

I will no longer be bullied.

 

Tässä vaiheessa otin yhteyttä Montreal Gazetteen. Kuvatoimittaja Marcos Townsend vastasi pian viestiini näin:

Hello Aleksis,

Thank you for bringing this to our attention. We’re interested in the story (see below) and will let you know if we get any response from Hera Bell.

Viestin alla oli lehdestä Bellille lähtenyt viesti:

 Hello,

We understand there’s been a controversy over some of the pictures on your website. If you have a few minutes, we’d like to talk to you about it.

I just tried the phone number 514-574-2459 on your site herabell.com, but the woman who answered said I had the wrong number.

 

Tämän puhelun jälkeen (joka siis meni oikeaan numeroon) Bell sulki kaikki nettisivunsa ja työnsi päänsä pensaaseen. Dc.net-työryhmä kaivoi systemaattisesti esiin uusia kuvavarkauksia, joita pullahteli kuin liukuhihnalta. Joskus 2008–9 alkaneet varkaudet yleistyivät jatkuvasti viime aikoihin saakka. Bellin perusmetodi oli kääntää kuva peilikuvaksi, lisätä kontrastia ja saturaatiota ja lätkäistä vesileimansa komistuksen päälle. Kuin varmemmaksi vakuudeksi löytyi nettisivu, jossa Bell kertoo, miten vesileima poistetaan kuvasta. Kaksinaismoralismi on omalla asteikollaan.

 

Varkaissa Bell kävi Euroopassa, täältä käsin kun oikeusjuttua on vaikeaa nostaa. Kuvankäsittelyllään hän luuli voivansa huijata hakuohjelmia, ja siksi varastettua kuvamateriaalia oli päällimmäisenä esillä kaikilla hänen sivuillaan. Julkisuudesta nauttivana ihmisenä hän ei myöskään arastellut liittää yksityiselämäänsä ammattiinsa, mikä teki tästä tapauksesta lopulta myös traagisen.

 

Montreal Gazettesta Monique Beaudin tutki asiaa. Vaihdoimme muutaman meilin, mutta koska varkauden kohteena olleet kuvaajat ja kuvatoimistot päättivät olla nostamatta oikeusjuttua (ainakin toistaiseksi), lehti ei uutisoinut tapausta. Toimitus ei myöskään enää tavoittanut Belliä (viime keväänä Bellin burleskikuvista tehtiin Montreal Gazetteen näyttävä juttu).

 

Sen sijaan Bellin varkauksille perustettiin hiljan oma bloginsa, jonka ylläpitäjä on kertonut tavoittaneensa tähän mennessä kuusi varkauden kohteena olevaa kuvaajaa. Postaukset tuossa blogissa ovat dc.net-aktiivien esiin kaivamia. Surullisin kuvavarkaus on Montrealissa 2010 järjestettyyn Armenian kansanmurhan muistonäyttelyyn varastettu kuva. Bell on itse Turkin armenialainen ja emigroitunut Kanadaan 18-vuotiaana. Hänelle siis edes oman kansan kohtalo ei velvoittanut rehellisyyteen.

 

Bellin kuvavarkauksille leimallista oli ylipäätään sietämätön tapa kirjoittaa b-luokan elämänviisauksia varastamiensa kuvien perään. Hän liitti keksimiinsä tarinoihin minttuvettenterämäistä omahyväistä egokeskeistä huomiohakuista latteuksina ilmenevää elämänviisautta. So stop your fears and go out, conquer the world. Take a walk in the rain, get soaked. You are not made of sugar you will not melt. Varkausvyyhdin purkautuessa tästä piirteestä kasvoi se oksennettu suklaa, joka nosti omat niskakarvani pystyyn. Bell ei halunnut vain taitavan kuvaajan statusta ja työtilauksia – hän halusi olla valokuvamaailman mentor, ilman mitään muuta kykyä siihen kuin harhainen omahyväinen itsekeskeisyys.

 

Bell kuuluu Montrealin porvaristoon, hänen studionsa Kirklandissa on näyttävä. Videosta näkee, että hän ei ole harjaantunut kuvaaja – ote kamerasta ja kuvausasento paljastavat rutiinin puutteen. Ja kun netin taustoja hieman perkaa, alkaa sosioekonomiset kiemurat avautua juorujen tasolle. Jätän nämä yksityiskohdat kuitenkin julkaisematta.

 

Eilen yöllä tämä tapaus sai jonkinlaisen päätöksen, kun Puurunen sai Belliltä itsesäälisen ja itsetuhoisen sähköpostin:

I hope you are happy Petri. If this was your war and you won. I will no longer live. Merry christmas. I don’t blame you. Dont’t feel ever sorry for me. If you have faith in God, maybe we might meet at a next life.

I love everything beautiful. Never made a penny in life. I made my own mistakes, like we all do.

I forgive all, as I ask forgivness from God.

I am so sad that my amazing family and husband will suffer through all this.

I hope this never happens to you. Just be happy. Life is short. As mine will be.

Regards,

Hera

 

 

Mykistävää, että varas kiinnijäätyään lähettää uhrilleen kohtalostaan epäsuoria ja itsetuhoisia syytöksiä. Surullista tosiaan on se, että Bellin perhe tuli mukaan tarinaan – mutta eikö se ollut alkujaankin väistämätöntä, kun Bell itse on puitteet skandaalilleen luonut? Epäilemättä hän kärsii tällä hetkellä nahoissaan ja hänen uransa valokuvaajana on ohi.

 

***

 

Hera Bell on kuitenkin vain jäävuoren huippu varastelevien ammattikuvaajien joukossa. Heille on jopa oma bloginsa!

 

Viime aikojen näyttävin valevalokuvaajan paljastuminen tapahtui viime keväänä. Arkansasilaisen hääkuvaaja Meagan Kunertin nettiportfolio koostui varastetuista kuvista. Hän mainosti itseään kristillisenä kuvaajana, mikä sai varkaustapauksen paljastuttua etelävaltiolaiset uskovaiset lähettämään hänelle tukun tappouhkauksia. Hengen veljet eivät siis jaa varkaille Jeesuksen armoa, vaan vanhatestamentillista shariaa. Hiljan tekemässään yhteenvedossa skandaalistaan Kunert kirjoittaa vangitsevasti:

On May 9th, 2012, the bottom fell out of my world. I woke up to 100+ emails in my inbox, several missed calls and voicemails, and about 100 text messages. With a quick glance at my phone, I knew I had been caught.

 

Amerikkalaiset tekivät siis kuvavarkaasta hakkelusta yhdessä yössä. Tarina on kokonaisuudessaan viime aikojen parasta proosaa. Draaman lait tunteva Kunert kirjoittaa jälkisanoihin aitoamerikkalaista jeesuksenmakuista kyökkifilosofiaa avaten kokonaisen maailmankatsomuksen tarinaansa.

 

Melkein samanlainen kohtalo oli Dana Dawesilla, Georgian Kennesawissa kuvanneella naisella, joka myi kuvapalvelujaan Grouponissa. Armeijasta veteraanina kotoutunut 1979 syntynyt Dawes oli vailla tutkintoa ja suuntaa elämälleen. Kolmekymppinen nainen oikaisi valokuvaajan ammatin perustamisessa kuvavarkauksilla, ja hänet liiskattiin maahan kuin rätti.

 

Hiljattain Dawes on jatkanut bloginsa pitämistä (tai joku muu samassa osoitteessa), mutta valokuvausta siellä ei enää käsitellä.

 

***

 

Kansalaisjournalismi ja netin julkisen oikeuden jakaminen on uusi ilmiö, jonka kaikkia seurauksia ei ole vielä ollenkaan nähty. Julkisen yhteistoiminnan ja julkisen mielipiteen muodostamisessa Suomi tuntuu kuitenkin olevan muuta maailmaa edellä. Ainakaan tappouhkaukset eivät ole täällä herkässä. Bell ei nimittäin ollut ensimmäinen suomalaisilta kuvaajilta pöllinyt ammattilainen. Australiansuomalainen lumilautailija Martin Robertson kasvatti 2006 portfoliotaan tällä tutuksi tulleella tavalla.

 

Maailman kisoissa kiertänyt lautailija väisteli varkautensa seurauksia seitsemän kuukautta, kunnes kakat tuulettimessa alkoivat roiskua hallitsemattomasti. Kuvavarkaan imagohaitasta muodostui riippa, josta oli päästävä eroon. Robertson palasi sylttytehtaalle ja pyysi anteeksi.

 

Tarinasta tekee kiinnostavan kulttuurierot. Sosiaalisia suhteita painottavissa supliikkikulttuureissa mokan tehnyt alkaa helposti madella ja kerätä sääliä huomattuaan ettei enää pärjää valheilla. Suomessa taas on totuttu olemaan ruikuttamatta ja kantamaan teoista vastuuta. Robertsonin Canossan matka ei siksi uponnut suomalaisyleisöön.

 

Tarinan moraalinen opetus: jos jäät kiinni a) myönnä asia heti, älä matele ja kanna teoistasi vastuu b) vaikene kuin muuri oikeussaliin asti.

 

Tarinan mediaopetus: Googlen mahti näkyy siinä, että yksittäiset ihmiset voivat syrjäyttää tiedotusvälineet saadessaan riittävän huomion osakseen. Sen seurauksena kenen hyvänsä maine voidaan tuhota pysyvästi muutamassa tunnissa. Se, millaisia seurauksia tästä on ollut, kertoo ihmisistä enimmäkseen hyvää.

 

11 kommenttia

  1. ripsa says:

    Aleksis,
    on tätä Suomessakin. Muutama vuosi sitten törmäsin jonkun nuoren opiskelijan kuvaan, jonka hän oli varastanut minun webbi-sivultani. Kuvan oli ottanut ammattilainen, jonka nimen kerroin ja joka oli antanut luvan.

    En nostanut sillä kertaa meteliä, käskin vain tyttären poistamaan kuvan minkä hän kyllä tekikin.

    Blogistanissa ongelma on ilman muuta se, että tekijänoikeudet eivät ole nuorison tiedossa. Kysymys Blogistanissa ei ole rahakysymys, vaan moraalikysymys. En ole kuullut kestään, joka olisi rahan vuoksi noita tehnyt. Mutta en tietenkään ole varta vasten noita etsinyt ja katsonutkaan.

    Aivan nuoren ihmisen törmäilyn voi ymmärtää kerran, mutta ei yhtään enempää. Sen sijaan vanhemmilla ihmisillä on tarve hyväksikäyttää muiden tekemää työtä. Se kai on yksinkertaisesti rikollista jo.

    Mutta olipa hyvä kun läpivalaisit yhden tapauksen. Kemppinenhän meillä on keskuudessamme ja paljon muitakin, niin että ehkä lakia aletaan vähitellen toteuttaa myös netissä? Enkä tietenkään puhu nyt musiikkipiraateista.

    • Aleksis Salusjärvi says:

      On Suomessa joo, munkin kuvia käytetään parissa paikassa paraikaa ilman lupaani, ja itse asiassa jopa yksi lehti on julkaissut kuvani oikeudetta ja korvauksetta. Blogeissa julkaistut kuvat ovat kuitenkin eri asia kuin ammattikuvaajan varastamat ja edelleenmyymät kuvat. Tämä Bellin tapaus on heittämällä törkein mihin olen törmännyt.

      Nyt näyttää sitten seurapiirirapakin jo lentävän:
      http://forums.dpreview.com/forums/post/50456949

      Huhhuh.

      • Hanna Saarikoski says:

        Onhan tää törkeä tapaus. Hyvä että on selvitetty ja toivottavasti lopettaa Bellin ja vastaavien valekuvaajien toiminnan ynnä hillitseen muitakin tän tyyppisiä kuvavarkaita.

        Siltikään en tässä yhteydessä ymmärrä oikeutusta julkaista yksityisten ihmisten välisiä sähköposteja. Mitä se palvelee? Bellin kirje kun ei ole mikään julkinen keskustelunavaus tai edes anteeksipyyntö. Toivottavasti yleisesti totuutena pidetty olettama siitä että ne ketkä sillä uhkailevat, eivät suikkaria tee, pitää nytkin paikkansa.

      • Aleksis Salusjärvi says:

        Tajuan mitä ajat takaa. Tässä tapauksessa kuitenkin kirjeen julkaiseminen oli pelkästään perusteltua, sillä asiaa oli aiemmin jo monen kuvaajan toimesta pyritty hoitamaan Bellin kanssa yksityisesti.

        Kun jutusta sitten tuli julkinen, se ei enää koskenut samassa mielessä yksityishenkilöitä. Tämän taatusti Bellkin käsittää. Kun kymmenet ihmiset tutkivat aktiivisesti tapausta, kaikki asiaan liittyvä alkaa kuulua heillekin. Tässä juuri näkyy julkisen ja yksityisen keskustelun erot.

        Suikkariviestin vakavastiotettavuutta me emme voi tietää. Tämä asia on joka tapauksessa selvitetty niin hienotunteisesti kaikkia asianomaisia kohtaan kuin mahdollista.

  2. Aleksis Salusjärvi says:

    For those readers who doesn’t speak Finnish, there’s also English version of this story by Karvakuono starting here (check also later posts):

    http://swampandcity.blogspot.fi/2012/12/how-low-can-photographer-go.html

    Uusia uutisia aiheesta ei toistaiseksi ole. Pinnan alla kuitenkin kuhisee tapauksen levittyä Montrealin valokuvapiireihin. Tätä sivua luetaan tällä hetkellä yllättävän paljon myös ulkomailta.

    Kaleva on ensimmäinen “virallinen” media, joka korkkasi jutun.
    http://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/luontovalokuvaajan-otos-paatyi-netissa-toisen-nimiin/615349/

  3. Sami Liuhto says:

    Saku Koivu #11 toujours !

    Salutations de Turku .

    (että sinne Montrealinkin suuntaan tietoa että Koivu on aina ykkönenykkönen)

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Saletti aihe, jonka kauheudesta voi aloittaa keskustelun missa tahansa Montrealin tai Suomen baarissa, on Mats Sundin.
      Longue vie à Montréal

  4. Sami Liuhto says:

    Mutta tosipuheessa aika hurja sotku ja sitten tämä yksi vielä uhkailee itsemurhalla. Sielutieteellinen (tarkoituksella en käyttänyt sanaa,jonka ulkolainenkin ymmärtää) juttu tämä on ja sitä kautta murhenäytelmä koko tapaus. Ihmeellistä on elämä. Lueskelin vähän noita keskusteluita ja aika mielenkiintoinen kuva tulee tästä rouvasta, että semmoista häirintää on ollut ja muuta. Löytyy näitä Suomestakin, niin kuin mainitsitkin. Rouvia, neitejä ja herroja.

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Vaikea sanoa, mihin sielutieteen osastoon tällainen kuuluu, mutta teoreetikoita ja spekulaatioita tuntuisi löytyvän asian tiimoilta aika paljonkin. Sen verran erikoisesta vyyhdistä on kyse, että taustalla voi olla ihan perinteinen mopon suht täydellinen käsistä lähteminenkin.

  5. Jussi Leino says:

    Sen verran asia tuntuu jaksavan kiinnostaa rapakontakana (edelleen) että tänäänkin Kanadasta on käyty lukemassa tuota vaatimatonta blogiani hieman yli sata kertaa. Olisi mielenkiintoista tietää mitä siellä asiasta supistaan, mutta eipä ole paljoa kommentteja kuulunut oikein missään.

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Nää sivut nuupahti toissapäivänä ja samalla kävijälaskuri pimeni. Paljon oli täälläkin trafiikkia. Mä luulen ja ennen kaikkea toivon, että tää juttu saisi onnellisen päätöksen siltä osin, että nyt kun totuus on tullut ilmi, kaikki asian tiimoilta saisi nieltyä sen ja jatkettua korjatulla kurssilla.

Kommentoi

Sinun on kirjauduttava sisään kommentoidaksesi.