Kuinka sijoittaa Nuori Voima -kunniakirja yliopistolle

Risto Niemi-Pynttäri | May 21st, 2011 - 15:44

 

Kirjoittamisen maisteriohjelma sai Nuori Voima –palkinnon. Keskeinen ongelma onkin se, minne saisi tuon kunniakirjan laitettua, siten että sen keskellä oleva onnenlantti pääsisi oikeuksiinsa. Yliopistossa on hyvin vahvat byrokraattiset rakenteet. Onko tuollaista kunniakirjaa edes mahdollista sijoittaa yliopiston tiloihin?

Ongelma alkaa paisua vertauskuvalliseen suuntaan. Minun nurkkani toimistossa, professorin työhuone, luentosalit, seminaaritilat – mikään niistä ei tunnu sopivalta Nuoren Voiman onnenlantille, koska kaikkialla vallitsee toimisto ja virkatyön henki.

Sanapari ”kirjoittamisen maisteriohjelma” voitaisiin analysoida ja katsoa jännitettä, jossa akateemiseen pätevöitymiseen viittaava ”maisteri” liukenee tehokkuuteen ”ohjelma” –sanan myötä. Toisaalta sitä vastaan työskentelee kirjoittaminen, sana jonka alta on kuultavissa kaikuja ”luovasta kirjoittamisesta”. Mutta ikään kuin ”luova kirjoittaminen” olisi jo ohitettu vaihe, perusopintoihin kuuluva kasvuvaihe, ja nyt on päästy syventävän luovuuden vaiheisiin, kokeilevaan kirjoittamiseen ja vastaaviin.

Sana maisteriohjelma kuuluu yliopistodiskurssiin, tämän sanan hyväksyminen oman kirjallisen työskentelynsä kehykseksi antaa vastikkeekseen pienen mutta säännöllisen tulon neljän vuoden ajaksi. Se ei ole ollenkaan vähäinen asia – näin kirjoittamista pidetään virallisesti opiskeluna ja kirjoittaja pääsee hetkeksi samaan maailmaan kuin muutkin, eli opintotuen piirin.

Kokeileva kirjoittaminen sopii hyvin yliopistoon, jossa tehdään kokeita. Maisteri tarkoittaa sitä, että hän osaa tehdä kokeita vaikka ei mikään tutkija olisikaan. Tietenkin tällainen kokeilevuus olisi otettava laajasti, lyriikan avantgardea laajemmin, sitä olisi ajateltava erilaisten hypoteesien testaamisena kirjoittamalla. Dokumentaarinen kirjoittaminen sopisi tällaiseen ohjelmaan hyvin, ja miksei myös ihmisten mentaalista elämää tutkivat romaanit.

Jos minusta olisi kiinni, niin yksikään taiteellinen lopputyö ei olisi hyväksyttävä jos se vain ”kuvaisi suomalaista toimistoelämää” – tällaista kirjoittajaa kehottaisin hakemaan toimittajan paikkaa lehdestä. Graduunsa romaania tekevää kehottaisin kokeilemaan ja luomaan fiktiotaan varten hypoteeseja, joita hän voisi kirjoitustyössään tutkia. Yliopistossa opiskellaan ja tutkitaan.

Tietenkin haluaisin romaanissaan tutkimustyötä tekevän tarkentavan tutkimuskysymystään – esimerkiksi toimistoelämä suomalaisessa taidebyrokratiassa ja sen mentaalinen hinta. Yritys taiteilijaromaaniksi.  Ja kun teos ilmestyisi, niin sitä luonnehdittaisiin sanomalla ”Taiteilijaromaanissaan kirjoittaja tutkii opiskelijan mahdollisuutta taiteelliseen työskentelyyn yliopistossa.”

Kirjoittaminen voi merkittävällä tavalla paljastaa hyvin vaikeasti tavoitettavia ilmiöitä, kun mentaaliset voimat hakevat toteutumistaan yhteiskunnan rakenteissa. Tarkoitan yksinkertaisesti toimistoa nykyaikaisen elämän ytimenä. Kuulin, että Nuori Voima -onnenlantti otetaan esille kirjoittajien graduseminaarissa ensi perjantaina. Minusta se on hyvä idea, jospa joku kirjoittamisen opiskelija ottaisi ratkaistavakseen tämän ongelman, kuinka sijoittaa Nuori Voima –kunniataulu yliopiston rakenteisiin, sen toimistoympäristöön.

 

 

 

Kommentoi

Sinun on kirjauduttava sisään kommentoidaksesi.