Luukku 13: Luutiin Joulusaarna – Maksa verot ja pidä turpasi kiinni

Aleksis Salusjärvi | December 13th, 2016 - 10:17

Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.

1. Kor. 14:34–35

 

bitch_slap_-_get_this_satisfaction_look_on_your_face_today

Syyllisiksi kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiimme ovat paljastuneet ennen kaikkea naiset.

Kun tarkastelee sukupolvikokemuksia, on selvää että feminismi ja vasemmistososialismi ovat Suomen historian merkittävimpiä ideologisia voimia. Naisasialiikkeen emansipaatio ja köyhien aseman parantaminen rikkaiden kustannuksella ovat tasa-arvon merkkipaaluja.

Nuorisoikäluokille ne ovat niin sisäsyntyisiä, ettei muutoksen nopeutta useinkaan ymmärretä. ”Suvakkimädättäjien” kritiikki onkin kääntämässä emansipaation historiaa päälaelleen. Syyllisiä etsitään kiivaasti, koska valtiomme on polarisoitumassa. Maakuntien Suomesta on tulossa taakka kaikilla mittareilla. Tampereen ja Helsingin välisellä kasvukäytävällä tuotetaan 45 % Suomen bkt:stä. Terveyteen, koulutukseen ja köyhyyteen liittyvät ongelmat kasvavat sitä suuremmiksi mitä syvemmälle metsään mennään.

Segregaatiokehityksen ongelmat eskaloituvat lähiöissä, joissa näköalaton kurjuus elää kasvavan elintason kainalossa. Halki Euroopan yleistyneet lähiömellakat kertovat kahtiajakautuneista kansoista. Hälyttävin ongelma on se, että huono-osaisuus on yhä useammin periytyvää. Kouluttamattomien ja lievästi ylipainoisten vanhempien lapsista tulee tyhmiä ja sairaalloisen lihavia. Osattomuus on kuilu, johon huono-osaiset syöksyvät.

Peilin sijaan syy löydetään valtiosta ja sen tuottamista palveluista, joita kutsutaan epämääräisesti byrokratiaksi. Elämme maailmassa, jonka ongelma on ennemmin byrokratian vähyys kuin paljous. Varallisuus ei jakaudu tasaisesti, vaan se periytyy – kuten myös terveys, älykkyys ja pitkä ikä. Vasemmistoajattelu ja feminismi ovat tähän mennessä systemaattisesti kaventaneet ihmisten välisiä eroja. Suomalaisista kirjailijoista nousee selvimmin yhteisäänenä esiin feministinen ajattelu. Jos nykyistä edeltäneet sukupolvet olivat tunnustuksellisen vasemmistolaisia, nyt trendinä on feminismi ja ylipäätään vähemmistöjen tasa-arvoinen asema.

Monessa suhteessa elämme maailmanhistorian epäoikeudenmukaisinta aikaa. Esimerkiksi orjuutta ja ihmiskauppaa ei ole milloinkaan ollut tällaisessa mittakaavassa. Sen uhreja näkyy jo meidänkin kaduillamme. Seksipalveluja myyvät maahanmuuttajat ovat tuskin lähteneet kotimaastaan päätyäkseen räntään seisoskelemaan ja humalaisten patjoiksi. Vaikka ihmiskaupan ongelmat ovat kirkuvia, niihin suhtaudutaan maltillisella mielenkiinnolla. Seksin ostaminen on yleistä hupia, eikä maksetut hyväksikäytöt valvota tekijöitään öisin, vaikka nämä samat ihmiset saattavatkin hyökätä vastaanottokeskuksiin.[1]

Maailman räikeimpiä epäkohtia on varallisuuden jakautuminen. Milloinkaan aiemmin niin harva ihminen ei ole omistanut niin suurta osaa kaikesta varallisuudesta kuin nyt. Suomessakin tämä näkyy keskiluokan kaventumisena. Kun osattomien määrä näyttää vakiintuneen tässä maassa reiluun 10 %, heistä on tullut merkittävä poliittinen voimatekijä.

Ahdistavinta elämää elää ihminen, jolla ei ole toivoa. Jos vasemmistopolitiikka yrittääkin parantaa köyhien asemaa velkarahalla, on kaikkien tiedossa, että köyhille ei ole käytännössä mitään tarvetta yhteiskunnassamme. Tukityöpaikat eivät lisää bruttokansantuotetta. Siltä osin kuin ne leikkaavat julkistalouden kuluja, se tapahtuu kuntouttavan työtoiminnan kaltaisena hyväksikäyttönä, jossa työn tekijä ei saa palkkaa. Tämä lisää polarisaatiota ja tekee sosiaalisista ongelmista rakenteellisia ongelmia.

Yhtäkkiä olemme tottuneet siihen, että kaduilla on kerjäläisiä. Kymmenen vuotta sitten lehdet kirjoittivat niistä kissankokoisin kirjaimin. Kerjäläisiä Suomessa! Mitä ihmettä! Nyt he kyyhöttävät pahvimukiensa kanssa kadunkulmissa itsestään selvänä asiana. Yhtäkkiä olemme tottuneet siihen, että meillä on leipäjonoja. 20 vuotta sitten niistä uutisoitiin Espanjaa myöten: Suomessa nälänhätä! Nyt leipäjonot kiemurtelevat korttelienmittaisina jonoina niin kuin olisivat aina olleet siinä.

Olemme yksinkertaisesti tottuneet siihen, että tähän maahan synnytetään kurjalisto. Olemme tottumassa ajatukseen, että sosiaalinen nousu on tälle joukolle mahdotonta. Olemme hylkäämässä meritokratian ihanteen ja tottumassa sosiaalisiin ongelmiin keskellämme.

Humanismin synnyttämät tasa-arvoajatukset ovat yhä kriittisemmän tarkastelun kohteena. Ikään kuin vasemmistopolitiikan saavutukset ja feminismin tuottamat itsestäänselvyydet olisivat kadonneet. Kun ajat kovenevat, arvot kovenevat. Sen hyväksyminen on tuskin kellekään vaikeaa. Kovina aikoina vaaditaan kovia tekoja. Tämä ei ole huolestuttavaa. Huolestuttavaa on se, että kovat arvot kannustavat yksinkertaiseen ongelmanratkaisuun. Sitä kutsutaan myös nimellä tyhmyys.

Katkerin kalkki on edessämme, kun valtakunnalliseen valokiilaan nostetaan heikkolahjaisia demagogeja, jotka eivät ole edes retorisesti taitavia. Yhtenä päivänä huomamme, että kaduilla on ääliöitä huutamassa megafoniin vähemmistöjen tuhoamista. Pidämme sitä luultavasti yhtä itsestään selvänä asiana kuin kerjäläisiä ja leipäjonoja.

Yhteiskunnan halki puhaltavat tuulet alkavat viattomista ilmiöistä. Jari Mentulan fitness-ihanne, Elina Lepomäen tuottavuushuoli laiskan kansan velkaantuessa, Matti Putkosen mietteet tuulivoimaloiden räjäyttämistä lepakoista. Nämä palaset alkavat muodostaa kuvaa yhteiskunnasta, joka on hyväksymässä suoraviivaiset ratkaisut hyvin monimutkaisiin ja laaja-alaisiin ongelmiin.

Kaikki Hyvän Elämän puolustuspuheet ovat todellisuudessa eksklusiivisia. Tarvitaan hyvä kunto ja erottuvat lihakset. Läskit eivät ole ihmisiä. Tarvitaan lisäarvoa tuottava työ ja urakehitys. Nälkäpalkalla elävät eivät ole ihmisiä. Tarvitaan ydinvoimalla toimiva raskas teollisuus. Ekonynnyt eivät ole ihmisiä. Ennen kaikkea tarvitaan jonkinlainen pudotuspeli. Raakkaus. Tarvitaan järjestelmä, jossa panostetaan lupaaviin kykyihin. Lasten urheiluharrastus on huonosti organisoitua toimintaa, joka ei kehitä huippuja. Jos parhaisiin lapsiin satsattaisiin, heistä tulisi maailman parhaita. Nyt satsataan typerästi kaikkiin ja parhaat kärsivät. Jos me haluamme yhteiskunnan, jonka vauraus säilyy nykyisellä tasolla, meidän on hylättävä paskafeminismin käsitykset jaetusta ihmisarvosta, joka tähtää synteesiin ja ymmärrykseen. Jos auto on rikki, se korjataan tai romutetaan. Rukoilu ja vatvominen ei auta siinä yhtään.

Kurjalistossa kytee aikapommi. Kun on elänyt ongelmaperheessä lapsuudesta asti, eikä ole koskaan saanut minkäänlaista epämuodollistakaan sivistystä – ja kun näkee miten toivotonta itsenäisen elämän aikaansaaminen on, ihminen turhautuu. Kohtalo on kituuttaa sossutuella hautaan yhteiskunnan rottana, elää hukkaanheitetty elämä. Tällaiselle ihmiselle vasemmiston tarjoama hitaiden uudistusten tie on yhdentekevä. Jos kävisikin niin, että Li Andersson olisi pääministeri ja saisi kurjille satasen kuussa lisää, ei se vaikuta mitään itse ongelmaan. He olisivat edelleen elättejä, ylijäämää, taakka. Niinpä he haluavat vallankumouksen. Nämä ihmiset kirjoittavat nettipalstoille, että eivät usko enää muun kuin kiväärien ratkaisevan Suomen poliittisia ongelmia.

vintage-women-ads-28

 

Harva meistä akateemisesti koulutetuista kulttuurikuplassa elävistä on tekemisissä tämän todellisuuden kanssa. Me juomme tuontiolutta ja luemme runoutta. Katsomme HBO:n sarjoja ja tilaamme kenkiä nettikaupasta. Silti häiriöäänet kantautuvat aika-ajoin korviimme. Tyypillisesti ne osuvat feminismiin ja elintapasairauksiin. Terveysfasismi ja naisten aseman kyseenalaistaminen ovat kahvipöytälörpöttelynä aivan käypiä aiheita. ”Eiköhän miesten syrjäytyminen ole jo isompi ongelma kuin naisten asema.” tai ”Eiköhän itse aiheutetun diabeteksen hoito ole jokaisen oma asia eikä yhteiskunnan.” Ikään kuin miesten syrjäytyminen olisi jotenkin feminismin aikaansaannos – tai ikään kuin liikalihavuus olisi ihmisen tietoinen valinta. Tällaiset vaarattomat ajatukset syöttävät Kovien Arvojen tyhmyyttä ajatuksiimme. Ongelman yksinkertaistaminen on helppo ratkaisu hankaliin tilanteisiin, joiden kaikkia syitä emme edes ymmärrä. Se on tyhmyyttä. Ja tämä on ongelmista kaikkein kipein.

Yhtäkkiä olemme tottuneet tyhmiin ihmisiin. Tyhmien ihmisten ylpeydenaihe on se, että he eivät sentään ole haaskanneet aikaa selvänottamiseen eli vatvomiseen.

Askel vääjäämättömästi toisensa jälkeen pimeys käy yllemme. Yhteisymmärrys tarkoittaa nyt yhteisen tahdon jakamista, kun se ennen tarkoitti yhteisten keinojen ja yhteisen orientaation jakamista. Syntyy demarkaatiolinja, jonka toiselta puolelta tulevat ajatukset ja ihmiset on tuhottava.

Koska luontainen kehitys johtaa yhteiskunnan polarisaatioon, sitä tulee kiihdyttää. Vaadimme kovempia vankeustuomioita, vähemmistökulttuurien ja -uskontojen kieltämistä, rikkaiden hirttämistä ja vihapuheen sallimista, jotta nämä tavoitteet toteutuisivat nopeammin. Koska tytöt pärjäävät koulussa poikia paremmin, heidät on vaiennettava. Koska ihmiskaupan uhreina ovat ennen kaikkea naiset, heidät on vaiennettava.

Varium et mutabile semper femina.

[1] Moni ”maahanmuuttokriitikko” ostaa seksiä ulkomaisilta prostituoiduilta. Turvapaikkojen vastustajat tukevat siten ihmiskauppaa. ”Maahanmuuttokriitikot” pitävät maahanmuuttajien tekemiä raiskauksia ongelmana ja kutsuvat turvapaikkapolitiikan puolustajia suvakkihuoriksi, mutteivät näytä näkevän ihmiskaupassa ongelmia. Tämä kaksinaismoralismi ei näytä häiritsevän ketään.

12 kommenttia

  1. Nimetön says:

    Ajatteleminen on vaikeata. Toisinaan ylivoimaista.

    Kieli on ajattelun väline. Kulkuneuvo. Jos kuljettaja lojuu takapenkillä, humaltuneena vain omista sanoistaan, kulkuneuvo menee pitkin poikin, sinne sun tänne, vailla suuntaa ja mieltä. Lukija, matkustaja, putoaa kyydistä tai hyppää pois mielettömän kyydistä.

    Hyvin kirjoitettu on hyvin ajateltu. Sitä ei tämä teksti ollut. Tämä oli sekava purkaus, houre, parkaisu. Hölmön hölmöä puhetta peilin edessä. Mielipuolen monologi. Älytön.

  2. Lukija says:

    Tämä joulukalenterin luukku tavoitti minut hyvin synkällä hetkellä, kun lastamme oli jälleen kohdeltu rasistisesti kadulla. Vihan olisi sillä hetkellä ollut niin helppo luikerrella mieleeni. Olisi ollut niin helppo luovuttaa ihmisten suhteen. Antaa periksi tyhmyyden edessä. Sen sijaan itkin katkerasti tämän tekstin äärellä.

    Pyristelin jälleen kerran takaisin pintaan ja päätin taas uskoa, että sydämen sivistystä on maassamme enemmän kuin tyhmyyttä. Sillä se on onneksi totta. Kaikesta paskasta huolimatta (kuunnellessani työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneen haastattelua ihmisen paskuuden määrä jotenkin vielä kiteytyi) moni asia on mennyt maassamme eteenpäin. Meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat valmiita aktiivisesti puolustamaan vähemmistöjen oikeuksia.

    Totta on, että tyhmyys ja tyhmät kommentit tihkuvat läpi julkisuuteen entistä helpommin. Se on todella vakava ongelma. Vihapuheeseen ja ihmisryhmiin kohdistuviin mielenosoituksiin olisikin puututtava aivan eri intensiteetillä kuin nyt. Tyhmiä kommentteja levittävät ihmiset (eilen vetutti Teemu Selänteen taannoiset twiitit maahanmuutosta) eivät ilmeisesti aina edes tajua, kuinka ne konkretisoituvat arjessa. Ne lietsovat vihaa, jonka kohteeksi joutuu porukasta erottuva lapsi, joka haluaisi vain elää rauhassa, uskoa edes jollain tasolla ihmisiin ja elämään. Elää edes lapsuuden ilman vihaa.

    Kiitos ajatteluttavasta luukusta.

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Turhtauttavinta on se, että ihmisiä syrjitään heidän ominaisuuksiensa vuoksi. Viimeisten vuosikymmenten kehitys on valanut uskoa siihen, että olisimme matkalla parempaan – ja monessa suhteessa niin onkin. Rikollisuus on vähentynyt alati, koulutuksen määrä on kasvanut alati, demokratia ja ihmisoikeudet ovat parantuneet jatkuvasti. Nyt tämä kehitys näyttää kuitenkin ainakin osalla ihmisistä lakanneen.

      Masentavinta on se muistinmenetys, joka näyttää ihmisiä vaivaavan. Siitä kun nainen ei saanut mennä yksin ravintolaan ei ole kuin sukupolvi aikaa, homouden dekriminalisoinnista samoin. Koulujen oppikirjat olivat suurten ikäluokkien aikaan avoimen rasistisia jne. Monta pitkää askelta on otettu ja jotenkin elin siinä yksinkertaisessa uskossa, että onnistuisimme jättämään paremman maailman jälkeemme mitä olemme itsellemme saaneet.

      Sen sijaan elämmekin maailmassa, joka on alkanut käydä kauppaa ihmisarvolla. Teemu Selänteen perättömät rasistiset julkilausumat ovat hyvä esimerkki siitä, miten tietämättömyydellä ruokitaan pelkoja ja onnistutaan synnyttämään tyhmyyyden ilmapiiri, joka ei muista mitään niistä ponnistuksista, jotka nykyisen tasa-arvon eteen on käyty.

      Täydessä pimeydessä ei sentään onneksi vaelleta. Hyvin harva ihminen on lopulta umpimielisen misantrooppi. Mutta on ilmeistä, että tällaiset ihmiset ruokkivat toistensa asenteita sitä tehokkaammin mitä suurempi joukko ihmisiä kokee itsensä syrjäytyneeksi.

      • Lukija says:

        Omaa synkkää kieltään kehityskulusta kertoo kyllä se, että nettivainon kohteeksi joutumisen pelossa moni laittaa päänsä pensaaseen. Pelkurimaisesti en itsekään halua kirjoittaa aiheesta nimelläni. Vainoamiseen ja ihmisten yhteystietojen levittämiseen netissä puututaan aivan liian löperösti. Se alkaa olla jo uhka sananvapaudelle.

        Luukku kolahti perille sen totuuden siementen vuoksi. Tiettyihin ikäviin ilmiöihin on alettu turtua. Eräskin urheiluseuran edustaja sai twiittailla rasismiin viittavia twiittejään melko rauhassa. Ei tuntunut paljon seuraa haittaavan. Vasta seksuaalivähemmistöä syrjivä kommentti pysäytti toiminnan. Ja onneksi pysäytti. Pelottavaa kuitenkin, että olemme alkaneet tottua rasistiseen propagandaan.

  3. Nimetön says:

    Onneksi meillä on yhä suuri enemmistö ihmisiä, jotka puuttuvat vihapuheeseen, ja jotka ovat valmiita jopa osoittamaan mieltä yhdessä. Rasismia ja fasismia vastaan. Mukana olleena tiedän kuinka se vahvistaa.

    Tämä kirjoitus tihkui toisenlaista asenteellista vihaa. Lähiöissä eläviä kohtaan, köyhiä kohtaan, osattomia kohtaan. Jotka ovat kirjoittajan mielikuvissa tyhmiä ja synkeää kurjalistoa. Akateemisesti koulutetut ihmiset heidän vastakohtanaan hyviä, kauniita ja viisaita.

    Mikään yliopistokoulutus ei tee ihmisestä sivistynyttä. Koulutus ei välttämättä suojaa pahuudelta. Meillä on jo useita rotuoppeihin uskovia tohtoreita ja kansallissosialismille hurraavia maistereita sekä kansanedustajia jotka marssivat natsien soihtukulkueessa.

    Kun natsiaatteita nyt valtavirtaistetaan, on jokaisen oltava valppaana. Hereillä omien ajatustensa ja tekojensa kanssa. Varsinkin koulutetun ihmisen, hänen joka kutsuu itseään sivistyneeksi.

    Ei ole itkun aika. Nyt on toiminnan ja tekojen aika.

    • Aleksis Salusjärvi says:

      En tarkoittanut tihkuttaa vihaa mihinkään suuntaan vaan kirjoittaa auki sitä ilmapiiriä joka tuottaa asenteellista ajattelua. Vietän lähiöissä elävien syrjäytymisriskin kanssa painivien ihmisten kanssa enemmmän aikaa kuin korkeakoulutetun väen.

      • Nimetön says:

        Ole silti, ja juuri siitä syystä, erityisen valpas kun puhut syrjäytyneistä tai lähiöissä asuvista, kurjalistoksi kutsumastasi joukosta. Jonkun ihmisryhmän tai sosiaaliluokan mustamaalaaminen tai idealisointi synnyttää virhepäätelmiä, vääristäviä stereotypioita.

        Avaa tarkemmin sitä mitä ja keitä tarkoitat syrjäytymisellä, syrjäytymisuhalla.

        • Aleksis Salusjärvi says:

          Aika pitkälti esimerkiksi räppiskeneä peratessa käy ilmi, että lähiöiden äänet eivät väistele syrjäytymistä vaan puhuvat suorasanaisesti sitä vasten. Julma Henrin jälkeen tuntuu, että syrjäytymisstereotypioista on tullut ennemmin polttoainetta kuin predestinaatio. Syrjäytyminen ja syrjäytymisvaara taitaa enimmäkseen koskettaa päihteiden kanssa ongelmiin joutuneita ja/tai luottotietonsa menettäneitä enempi vähempi rikollisia.

          Huolestuttavaa on se, että jokaisesta nuorisoikäluokasta 10000 ihmistä jättää peruskoulun jälkeen leikin kesken. Sanoisin, että käytännössä heistä jokainen on syrjäytymisvaarassa.

          • Nimetön says:

            Sun kieles on vaarallista: ”10.000 ihmistä jättää peruskoulun jälkeen leikin kesken.”

            Jättäminen tarkoittaa sitä, että joku teini-ikäinen tietoisesti päättää ”lopettaa oppimisen”. Jätetty. Se on oikea verbi. Nuorisotutkimusten mukaan ”syrjäytynyt” nuori ei itse koe olevansa syrjäytynyt. Se on aikuiskieltä, jossa määritellään joku syrjäytyneeksi.

            Katselin just A-studiota, jossa puhuttiin pitkäaikaistyöttömistä. Ei kuitenkaan puhuttu faktoista, todesta. Miltei sataprosenttia liki 120.000 pitkäaikaistyöttömistä on yli 50-vuotiaita. Nämä sukupolvet eivät ole olleet kaikenikäänsä työmarkkinoiden ulkopuolella ja työttöminä. Kyse on ihan muusta.

            Jäi kyllä epäselväksi ketkä ovat teksistäsi ”meitä”. Kuulutko siis siihen ”me” joukkoon vai et? Kenelle kirjoitit joulupuheesi?

          • Aleksis Salusjärvi says:

            Hyvä huomio, on ilmeistä että vikaa on maailmassa eikä niissä ihmisissä, jotka vetävät lyhyen korren. Nuorisotakuulla pyrittiin korjaamaan tätä vääristymää – ja on jotenkin täydellisen masentavaa, että kun takuupaikan kolusta saaneet ovat nyt toisen asteen oppilaitoksissa, niistä sitten leikataan isän kädellä. On ihan selvää, että kurja jama on politiikan seurausta, ennen kaikkea linjattoman politiikan.

            Me-muoto on tosiaan ambivalentti. Sillä kai yleensä viitataan jaettuun kokemukseen (“meistä tuli muurareita” niin kuin anssi kela laulaa) – saarnan poetiikassa sillä viitataan seurakuntaan, kuulijoihin. Ikään kuin olisi yhteinen jaettu tila Sanalle, joka olettaa jokaisen homogeenisen joukon jäseneksi. Se synnyttää luonnollisesti jo itse oman oppositionsa, kuten huomasit. Toisaalta saarna antaa tämän myös itselleen anteeksi, onhan tarkoitus kultivoida paatuneita mieliä korkeammilla totuuksilla.

  4. Lukija says:

    Koko termi syrjäytynyt on niin negatiivisesti latautunut, että sen saisi heivata menemään. Siitä on tullut toivottomuuden symboli. Jopa huumorintajuiselle ja hyvien kokemusten vahvistamalle ihmiselle luokittautuminen syrjäytyneeksi on aika hätkähdyttävä kokemus. “Syrjäytyneet” myös niputetaan termin avulla joksikin yhtenäiseksi joukoksi, joka punoo katalia juoniaan muiden pään menoksi. Toivottomuus ruokkii vihaa, mutta uskon myös syrjäytymiseen liittyvällä häpeällä olevan iso osansa asiassa.

    Onko pitkäaikaistyöttömän elämä hukkaan heitetty? Ei. Työtön voi elää hyvää elämää. Työ ei ole ainoa keino löytää mielekkyyttä ja merkitystä elämään. Tässäkin ulkoapäin tulevalla asenteella on merkitystä. Uskon, että Suomessa on jopa henkisesti raskaampaa olla työtön kuin kehitysmaassa. Tässäkin tapauksessa alentuvan suhtautumisen kohtaaminen lisää ahdistuksen ja mahdollisesti syntyvän vihan määrää.

    Itsekin sorruin osoittelemaan sormella syyllisiä rasistisiin kokemuksiimme. Vaikutusvaltaisessa asemassa olevien ihmisten on toki otettava vastuu esim. twiittailuistaan. Ehkä se mitä yritän sanoa on se, että kaikenlainen halveksunta johtaa meidät ihmisinä tuhoon. Se herättää vain häpeää ja lisää vihan määrää.

    Ehkä vain sattumaa, mutta olen viimeisen 10 vuoden aikana kohdannut rasismia päin naamaa vain hyvin toimeentulevilta ihmisiltä. Asenteet ovat totisesti koventuneet jollakin tavalla heikompana pidettyjä ihmisiä kohtaan. Kaikkien osapuolten tulisi lopettaa toistensa halveksunta. Harmi vain, että hiekkalaatikkomme on niin iso, että tilanne on jokseenkin kaoottinen. Taas peräänkuulutan humaania puhetta mm. vallassa olevilta.

    Hyvää joulua!

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Asenneilmapiiri on tosiaan lamaannuttava siltä osin, että ulkopuoliseksi tuomitaan ihmisiä. Juttelin opiskeluaikana suurin piirtein ikäiseni nuoren miehen kanssa, joka oli ollut niin pitkään työttämänä, että hän piti tilannettaan jo pysyvänä. Hän oli lukenut samoja kirjoja joita minä luin opiskelujeni myötä ja hän teki niistä teräviä ja kiinnostavia huomioita. Tämä mies puhui näistä huomioistaan häpeillen ja itseään vähätellen, aivan kuin niissä olisi jotain vikaa sen takia että hän on tehnyt löytönsä yksin. Jotenkin täysin kuvaavaa asenneilmapiirille. Ja noista ajoista se on varmaan vain entisestään koventunut.

Kommentoi

Trackback omalta sivultasi.