Luukku 17: kylpytakki, oleminen ja vapaus

Risto Niemi-Pynttäri | December 17th, 2016 - 08:15

Rento hahmo kylpytakissa on vaarallinen ellet ota häneltä asetta pois, tai ellet saa häntä muuten luopumaan suvereeniudestaan. Jos sinut on jostain syystä  kutsuttu yksityisalueelle, jota hallitsee kylpytakkinen hahmo, voit vain toivoa että hän on myötämielinen. Ennen kuin sinut kutsutaan sänkyyn tai saunaan, saat ehkä itsekin kylpytakin tai asemasi mukaisen lannepyyhkeen. Jos taas olet hakemassa palautetta tekstiisi kirjailijalta, joka ottaa sinut vastaan aamutakissa, sinun kannattaa heti livahtaa pois.

Mennessäsi sinulla on hetki aikaa ihmetellä tuota kietaisuvaatetta, kylpytakkia, joka on niin muinainen että napitkin puutuvat.  On vain kapinen vyö, joka usein on samaa materiaalia kuin itse takkikin.  Portaaton uuman säätö tehdään pelkän nauhan avulla.  Eikö se ole vihje itsemäärämisoikeudesta ? Kukaan ei tule sanomaan kuinka kireällä tai löysällä minä kypytakkiani pidän.  Ei löydy päättäjää, joka uskaltaisi kiristää tätä vyötä.

Voit ihmetellä myös sitä, miksi yleensäkin vapaus, loisto ja rentous esiintyvät yläluokkaiselta vaikuttavan aamutakki5kylpytakin yhteydessä. Onko ehkä niin, että tuo omalle itselleen omistautuminen vaatii pitkän kasvatuksen, sukutaustan ja rahaa. Täydellinen kylpytakkioleminen kumpuaa aatelistosta, joka aina ollut olemassa vain toteuttaakseen itseään.  Jos et ole oppinut olemaan itse itsesi hallitsija, sinulla ei ole pääsyä autenttiseen kylpytakkiin.

Kuvitteletko ehkä, että luksuksen sijaan voisit hakea omaa laatuaikaasi nuhjuisesta kylpytakista joka ilmentää nerokkuuttasi taiteilijana. Huomaat että sekin vaatii pitkän ja vähittäisen totuttelun. Riittää, että ajattelet Marguerite Durasia kylpytakissaan. Miten pitkät ja uupumattomat harjoitukset johtivat hänet viimein, alkoholismin ja ketjussa tupakoimisen ohella, suvereeniin kylpytakkiolemiseen. Durasin konstailemattomat tapahtumat ja niitä kuljettavat lauseet ovat aistimuksia.  Tuo omissa oloissaan, suuria silmälasejaan aamupäivisin kuljettanut pieni nainen kirjoitti eleettömiä kylpytakkilauseita rakastajalleen, tuskin edes huomaten kuinka joka sana sai koko Ranskan kohahtamaan.

***

Tiedän kuinka vaativa asu kylpytakki on – englannin kielen robe, kaapu, viitta, kylpyviitta, aamutakki, mitä keikkea onkaan – se kattaa sekä rentouden että jäykän pönöttämisen.

cristmsantastnicKatolisen kardinaalin punainen hiippa ilmaisee tätä kovien ja raskaiden kaapujen valtapiiriä. Onko tärkätyn viitan tarkoitus ehkä ollakin eräänlainen kuori, joka tekee mieli riisua yltä niin pian kuin mahdollista ? Malttamaton odotus ennen taivaaseen astumista, lupa pudottaa viitta kuin uimaan mennessä.

Yleensä vapauden ja suvereeniuden esittämistavat johtavat aina ennen pitkää kylpytakkiin, joskus pelkkään viittaan olkapäillä. Kuninkaalla, joulupukilla ja kardinaalilla on tämä yllään, kun he esiintyvät loistossaan.

Kun joulupukki pitää vastaanottoaan lapsille, hän ei saa tulla paikalle ilman punaista nuttuaan. Silloin hän olisi pelkkä tonttu, apulainen. Hänen majesteetillinen tehtävänsä on esittää suvereeni käden liike ja ojentaa lahja. Kuninkaan eteen polvistumisen sijaan lapset nostetaan valtiaan polvelle. Sitten rituaali etenee vaiheeseen, jossa runsauden sarvi avataan ja lahjat virtaavat joulupukin käden kautta alaisille.

***

Vaikka itse olen t-paitamiehiä, kannatan silti aamutakkia. Tolkuton määrä puhki kuluneita, ihonpehmeäksi kulahtaneita puuvillapaitoja, rispaantuneine kauluksineen, riittää mainiosti tulossa olevaan Suomi100 juhlavuoteen.  Olen suomalainen, sielultani renki  teepaidassa, mutta jos eurooppalainen vapaus kutsuu, niin vaihdan oitis kylpytakkiin.

Kun on haettu kristillistä, juutalaista ja arabialaista kulttuuria yhdistävää asua, se on ollut tarjolla koko ajan. Kylpytakin alkuperä on toogassa – oikeus liikkua julkisesti lakanaan kietoutuneena kuului Roomassa vain vapaille ihmisille, nyt se voisi kuulua kaikille.

Lopulta kaunein sana, minkä vaatekappaleelle voi antaa on IHOKAS. Aivan kuin kangas, pitkät ajat ihoa vasten hankautumalla kehittynyt kangas, onkin ehdottoman puhdas ja ihoa vasten kietaistu. Mielikuva on tuttu: ihokkaaseen pukeutunut olento on juuri tullut suihkusta, noussut sängystä, laskeutunut portaita, menossa uimaan, tulossa saunasta. Ja miksei tälle, viivyttelevälle, nautiskelevalle liikahdukselle voi tosiaankin perustaa demokratiaa.

Kuvassa RUUTII ryhmä, japanomaniassa.

 

luutiikylpytakissa

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

2 kommenttia

  1. Penjami Lehto says:

    Elokuvien kohtauksiin kylpytakin löysällä oleva nyöri tuo oman jännitteensä. Asu on helppo kietaista vartalonsa peitoksi, mutta myös helppo heittää yltään. Löysä nyöri luo jännitettä: kun näyttelijä(ttäre)n käsi siirtyy lähemmäs, alkaa ennakoida, kiristääkö vai avaako hän vyön. Dialogin kulusta voi tehdä päätelmiä: tuo lopullinen liike saattaa kuitenkin olla yllättävä, arvaamaton.

  2. Risto Niemi-Pynttäri says:

    “Löysä nyöri” Penjamin kommentti herättä kysymyksen, mitä olennaista on tässä löysällä olevassa nyörissä. Jos housunjen vyö olisi samalla tavalla, niin ei se ainakaan jännitettä nosta.
    Muistan, että Roberto Calassa on käsitellyt aihetta esseessään: löysä nyöri on kevein mahdollisin tapa pitää kokonaisuus koossa. Hänen mukaansa Venuksen lanteita kiertävä löysä nyöri muodostaa kehän, jonka piiristä kukaan ei haluaisikaan karata, silti vapauden rajat tulevat kyllä vastaan. (Calasso: Kadmoksen ja Harmonian häät).
    Vapaus ja välttämättömyys yhdistyvät löysällä olevassa nyörissä, sanoo hän.

Kommentoi

Trackback omalta sivultasi.