Luukku 6: Leikitään hei dialogia!

Tiina Käkelä-Puumala | December 6th, 2016 - 10:07

nayttokuva-2016-12-6-kello-9-46-27

Valtaosa muiden ihmisten kanssa käymistämme keskusteluista on tuomittu epäonnistumaan. Tämä ei ole profetia vaan väite johon törmäsin pedagogian tutkimuskirjallisuudessa. Käytämme valtaosan valveillaoloajastamme kommunikointiin muiden kanssa: neuvotellaan, väitellään, viihdytään ja pidetään yllä sosiaalista kontaktia, ajetaan jotakin itselle tärkeää, puolustaudutaan, riidellään, hankitaan tietoja, annetaan ohjeita, kuulostellaan, tiedustellaan, jne. Mutta missä melessä se on epäonnistunutta? Siitähän elämämme valtaosin koostuu! Siinä mielessä, että valtaosassa kaikesta kommunikaatiossa on kyse jostain mitä minä haluan/joka on minulle tärkeää/joka saa minut näyttämään hyvältä. Ja koska kommunikaation muilla osapuolilla on kaikilla myös ihan samat omakohtaiset päämäärät, niin keskustelusta tulee useimmiten nollasummapeliä eli saamme siitä ihan yhtä paljon kuin siihen annamme, omamme takaisin. Kommunikointiin käytettävät sähköiset välineet ja sosiaalinen media vain vahvistavat tätä piirrettä, joka pahimmillaan purkautuu keskustelupalstojen avaruuteen hukkuvana äänettömänä huuteluna, jossa haetaan minälle heijastuspintaa mistä tahansa mikä vahvistaisi minän olleen alunperinkin oikeassa.

Keskustelu muuttuu haastavaksi heti kun siihen tulee yhteisyyden elementti: kun se tavoitteena on yhteisen ymmärryksen rakentaminen jostakin asiasta, kun siihen sisältyy jokin konkreettinen päämäärä joka edellyttää kaikkien osallistujien panosta. Tällaista keskustelua kutsutaan tutkimuskirjallisuudessa dialogiksi. Sen perusidea on demokraattinen: kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua sekä puhujina että kuuntelijoina. Dialogin päämääränä on rakentaa kommunikaation avulla jotain uutta, syventää sitä mikä jo tiedetään ja luopua jokaisen omien lähtökohtaoletusten antamista rajoista. Jokainen joka on joskus osallistunut keskusteluun joka täyttää nämä tuntomerkit muistaa sen aina, niin harvinaista se on. Se on sitä kun keskustelun lopputulos ylittää kaikkien siihen osallistuneiden omat lähtökohdat, kokemukset ja mielipiteet. Parhaimmillaan dialogi muuttaa meitä.

Dialogi on ehkä vaikein asia maailmassa, ja vaarassa sortua joka hetki, mutta silti saavutettavissa. Tässä juhlapäivän ratoksi ohjeet seurapeliin, joka on itse asiassa dialogisuusharjoite. Peliin tarvitaan vähintään 3-4 hengen ryhmä.

  • Jokaiselle osallistujalle jaetaan sama määrä, 5 kpl, pelimerkkejä, jotka voivat olla post-it –lappuja, pullonkorkkeja, tms. Pelimerkkien määrä edustaa puheenvuorojen määrää keskustelussa.
  • Ryhmälle annetaan keskustelukysymys, joka päivän teeman mukaisesti on seuraava (tarpeeton yliviivataan):
    • Mitä itsenäisyys/suomalaisuus/Suomi/suomen kieli minulle merkitsee?
  • Jokainen ryhmäläinen vastaa kysymykseen omasta näkökulmastaan. Puheenvuoroja keskustelussa on siis 5 kpl, ja jokaisen puheenvuoron lopuksi keskustelija asettaa yhden pelimerkin pöydälle yhteiseen kasaan.
  • Kukaan pelaajista ei saa käyttää uutta puheenvuoroa ennen kuin jokainen ryhmässä on käynyt puheenvuorokierroksen läpi. Jokainen pelaaja joutuu siis kuuntelemaan loppuun kaikkien muiden puheenvuorot ennen kuin saa kommentoida yhtäkään niistä. Puheenvuoroja kuunnellessa on lupa nauttia virvokkeita, mutta muiden puhujien keskeyttäminen, välihuudot tai muu keskustelun kulkua häiritsevä käytös on kielletty. Ryhmä voi päättää itse, mitä rangaistuksia sääntöjen rikkomisesta seuraa.
  • Puheenvuoroja ei tarvitse käyttää missään tietyssä järjestyksessä (kuten esim. myötäpäivään kiertämällä). Olennaista on se, että uuden puheenvuorokierroksen voi aloittaa vasta kun kaikki ovat osallistuneet edelliseen kierrokseen.
  • Pelin ensimmäisen erän loputtua voidaan nauttia lisää virvokkeita ja reflektoida sitä, mitä pelin aikana opittiin a) käsiteltävästä aiheesta ja b) omista keskustelu- ja kuuntelutaidoista. Sitten voidaankin ottaa seuraava erä ja uusi kysymys.

Yksi kommentti

  1. Liisu says:

    Hei, onpa hyvä “leikki”!

    Minä tässä jo valittelin, miksei me kun ollaan omalla porukalla koolla, osata keskustella. On vain pelkkää kontaktiääntelyä. Mutta jos tulee ystävävieraita tai vähän vieraampiakin, silloin juttu luistaa. Käännetään vaikka koko maapallo kyljelleen ja mennään asia kuin asia perusteellisesti läpi pohjia myöten!

Kommentoi

Sinun on kirjauduttava sisään kommentoidaksesi.