Luukku 8: Pääministerin joulu

Penjami Lehto | December 8th, 2016 - 10:10

 

(Makuuhuone. Taustalla näkyy pieni koristeltu kuusi. On jouluyö. – Pääministeri on käymässä nukkumaan. Hän astuu jonkin esineen päälle.)

 

PÄÄMINISTERI: Mikäs tämä on? – Dickensin Saiturin joulu! Sama kirja, jota taistolaisuuten hurahtanut opettajani luki meille koulussa ääneen! Pyh! Yrittäjien syyllistämistä ja taikauskoista hölynpölyä. Kuinka tämä minun hyllyyni on joutunut?

(Valaistus himmenee äkkiä. Kuuluu aivan kuin joku kuiskailisi pääministerin nimeä. – Pääministeri katsoo kauan naulakkoon ripustettua aamutakkia.)

PÄÄMINISTERI: Roskaa! Mahdotonta! Se on vain pelkkä vaate.

(Pääministeri tarttuu aamutakkiin mutta siirtyy samassa säikähtäneenä taaksepäin. Naulakon takana olevasta seinästä astuu esiin haamu.)

PÄÄMINISTERI: Mitä pelleilyä tämä on? Ota pois tuo lakana! Älä tule lähemmäs! Soitan poliisit!

1. HAAMU: Minä olen tulevien joulujen henki, ensimmäinen kolmesta.

PÄÄMINISTERI: Et sinä mikään henki ole, minä olen vain syönyt jotain sopimatonta ja aistini ovat sekaisin …

(Haamu päästää kammottavan äänen ja kalisuttaa kahleitaan.)

PÄÄMINISTERI: Armoa! Uskon minä. – Miksi kiusaat minua, hirveä ilmestys?

1. HAAMU: En  minä kiusaa, olen tullut auttamaan. Omien pahojen tekojeni takia minut on tuomittu vaeltamaan elävien parissa ja osoittamaan oikea tie harhaan joutuneille.

PÄÄMINISTERI: Nyt olet kyllä väärässä asunnossa. Minä olen Suomen pääministeri ja minä …

(Pimenee. Kuuluu kohinaa.)

 

–––––––––––

 

(Näyttämö vaihtuu toiseksi keskelle ei-mitään. On hämärää ja kylmä.)

 
 
PÄÄMINISTERI: Missä minä olen? Mikä paikka tämä on?

1. HAAMU: Tämä on tulevaisuutta, jonka nimi on kadottanut merkityksensä. Jotkut kutsuvat Nälkämaaksi, jotkut Kainuun haudaksi, jotkut vain puistelevat päätään. Kauan sitten, ennen kuin toivo sammui, tämä tunnettiin Sotkamona. Ennen Suurta Vedätystä, ennen uraania ja lopullista tuhoa.

PÄÄMINISTERI: Mitä sinä oikein puhut? Ei tule mitään tuhoa, vihreän teknologian kaivostoiminta alkaa kantaa hedelmää Talvivaarassa!

1. HAAMU:  Ne hedelmät ovat mätiä. Laskelmat ovat alusta saakka olleet vääriä, mitoitukset pielessä ja ilmasto epäedullinen teknologialle, maat ja vedet saastuvat. Enot ja serkut muuttavat pois, jäljelle jää vain raiskattu luonto – sinun henkinen perintösi Kainuulle.

PÄÄMINISTERI: Älä herjaa! En saata uskoa puheitasi! – Mutta mikä tämä karmea haju on?

1. HAAMU: Sydämesi tietää vastauksen. Se on epätoivon löyhkä, sulfaatin ja menetettyjen mahdollisuuksien kemiallinen sekoitus, paikalliset elinkeinot haudanneesta lietteestä kupliva raadon lemu.

PÄÄMINISTERI: Hei, tuolla kulkee joku! Onhan täällä asukkaitakin! Lapsia! Katso, he tulevat tänne!

1. HAAMU: He ovat Nälkämaan lapsia, vallanpitäjien hylkäämiä, tuomittuja varttumaan ilman toivoa huomisesta.

(Lapset lähestyvät.)

PÄÄMINISTERI: No terve, hyvää joulua! Kiva nähdä täällä nuoria tulevaisuuden rakentajia! Minä olen Suomen pääministeri. Keitäs te olette?

TYTTÖ: Minä olen Puute.

POIKA: Minä olen Tietämättömyys.

(Lapset käyvät käsiksi pääministeriin.)

PÄÄMINISTERI: Ei, älkää! Apua!

(Pimenee. Kuuluu kohinaa.)

 

––––––––––

 

(Näyttämö vaihtuu takaisin pääministerin asunnoksi.)

 
 
PÄÄMINISTERI: Kammottava uni! Niin todentuntuinen! Ja kuinka ihmeessä olen torkahtanut seisaalleni keskelle huonetta?

(Kaapista kuuluu koputusta. Pääministeri ei ole kuulevinaankaan. Koputus yltyy. Pääministeri nostaa kädet korvilleen. Kaapin ovea hakataan, koko kaappi heiluu.)

PÄÄMINISTERI: Hyvä on, hyvä on! Lopeta, minä avaan!

2. HAAMU: Minä olen tulevien joulujen henki, toinen kolmesta.

PÄÄMINISTERI: Ja minä arvaan että kohta lennetään.

(Pimenee. Kuuluu kohinaa.)

 

––––––––––

 

(Näyttämö vaihtuu. On kirkas päivä, kuuluu kadun ääniä.)

 
 
PÄÄMINISTERI: No tämän paikan minä tunnen! Ollaan Helsingissä! Valoisaa ja siistiä. Vaikuttaa hyvältä tulevaisuudelta!

(Ohi kulkee perhe.)

PÄÄMINISTERI: Tervehdys, mihinkäs näin jouluaattona ollaan matkalla?

ISÄ: Viemme lapsia harrastuksiin!

POJAT (yhteen ääneen): Kultaisen Keskitien Kerhoon!

PÄÄMINISTERI: Sehän kuulostaa kivalta. Mitäs siellä kerhossa tehdään!

POJAT (yhteen ääneen): KKK! KKK! Lapsille harrastuksia!

(Pääministeri näyttää säikähtäneeltä. Perhe jatkaa matkaa.)

PÄÄMINISTERI: Huh! Epäilemättä olet löytänyt tästäkin tulevaisuudesta näkökulman, jolla yrität vihjailla jotakin. – Mutta mikäs rakennus tuolla on? Onko Guggenheimin taidemuseo sittenkin tullut kaupunkiin? Hieno juttu!

2. HAAMU: Ei tuo ole Guggenheim. Se on vankila. Parhaalle paikalle rakennettu, varoitukseksi kansalaisille.

PÄÄMINISTERI: Mitä ihmettä? Noin valtavan kokoinen? Vaikea uskoa, että olisi sellaiselle tarvetta.

2. HAAMU: Se on poliittisille vangeille. Oli pakko rakentaa sen jälkeen, kun säädettiin laki sananvapauden maltillistamisesta. Loppui tilat.

PÄÄMINISTERI: Mikä ihmeen “laki sananvapauden maltillistamisesta”?

2. HAAMU: Valta sokaisee – et voi kieltää, ettetkö olisi tuntenut sen houkutusta. – Laki, jonka mukaan hallituksen työrauhan säilyttämiseksi pääministerin julkinen arvostelu kiellettiin rangaistuksen uhalla.

PÄÄMINISTERI: Mitä? Älyttömintä mitä olen koskaan kuullut! Vaikka joissakin asioissa olen puoltanut yritysjohtoista mallia, olen kuitenkin aina kannattanut demokratiaa!

2. HAAMU: Pienistä puroista kasvaa suuria virtoja.

PÄÄMINISTERI: En voi uskoa tuota! En koskaan alkaisi sensuroida sananvapautta tai painostaa toimittajia … en ainakaan paljon … Ei tätä ole oikeasti tapahtunut! Sano että tämä on vain uni!

(Pimenee. Kuuluu kohinaa. )

 

––––––––––

 

(Näyttämö vaihtuu takaisin pääministerin asunnoksi.)

 
 
PÄÄMINISTERI: Kamala yö!

(Pääministeri raahautuu kohti vuodettaan. Hän nostaa peittoa. Peitto kohoaa korkeuksiin. Se on kolmas haamu.)

3. HAAMU: Olen tulevien joulujen kolmas haamu.

(Pääministeri painaa päänsä alistuneena. Pimenee. Kuuluu kohinaa.)

 

–––––––––––

 

(Näyttämö vaihtuu. Ollaan keskellä pinkin valon kirkastamaa hämärää.)

 
 
3. HAAMU: Haluan näyttää sinulle tulevaisuuden, jota olet tällä hetkellä rakentamassa vanhuutesi varalle.

PÄÄMINISTERI: Tuon vanhainkodin oven yläpuolella oleva teksti on englanniksi. Senior Care Services. Ja pihalla valtava, pinkki poro jouluvaloin koristeltuna! – Olemmeko Yhdysvalloissa?

3. HAAMU: Ei, kyllä tämä on Espoota. Sote-uudistuksen jälkeen hyvinvointipalveluja tuottavat suuret ylikansalliset yritykset rantautuivat Suomeen. Seisomme tulevan vanhainkotisi pihalla.

PÄÄMINISTERI: En taida haluta astua peremmälle.

(Pääministerin on seurattava haamua.)

PÄÄMINISTERI: Täällähän näyttää siistiltä! Ja on todella rauhallista. – Anteeksi, neiti, ovatko kaikki asukkaat jo nukkumassa?

HOITAJA: Nukkumassa? Mitä oikein tarkoitat?

PÄÄMINISTERI: Niin, ketään ei näy käytävillä tai yhteisissä tiloissa.

HOITAJA (naurahtaa): Oletko tosissasi? – Eiväthän meidän asukkaat tietenkään poistu huoneistaan. Kuinka voisivatkaan: henkilökuntasäästöjen takia suurin osa on pumpattu niin täyteen rauhoittavia, että eivät he pääse sängystä ylös.

PÄÄMINISTERI: Sepä kammottavaa! Eikö heille järjestetä mitään mukavaa edes nyt jouluna?

HOITAJA: Mukavaa? Jaa, onhan meillä toki virikettäkin. Robottikoira kiertää rapsutettavana iltakuuden jälkeen. Tai kiertää yleensä: nyt se on huollossa.

PÄÄMINISTERI: Robottikoira … Ei voi olla …

HOITAJA: Haluatteko vähän vilkaista ympärillenne? Huhutaan, että meillä on täällä asiakkaana eräs entinen pääministerikin: sama, jonka virkakaudella päätettiin hyvinvointipalvelujen kustannustehokkaammasta järjestämisestä. – Tosin emme tiedä, missä huoneessa hän on.

PÄÄMINISTERI: Miten niin ette tiedä?

HOITAJA: No meillähän on tämä auditoitu KIKY-malli: asukkaat luopuvat tänne tullessaan nimestään ja identiteetistään, jolloin meidän henkilökuntamme pystyy käsittelemään heitä kustannustehokkaammin, kiintymättä kehenkään liikaa.

PÄÄMINISTERI: Ei, en halua …

(Mutta haamu on jo menossa viereiselle ovelle, aukaisee sen, ja pääministerin on seurattava perässä. Huoneessa olevassa vuoteessa istuu pääministeri vanhana.)

VANHA PÄÄMINISTERI (katsoo tulijoita): Koira? Koira …
 
 

(Pimenee. Kuuluu kohinaa.)

 

––––––––––

 
 

(Näyttämö vaihtuu takaisin pääministerin asunnoksi. Pääministeri istuu vuoteensa laidalla paikoilleen jähmettyneenä. – Vähitellen näyttämö pimenee)

 

2 kommenttia

  1. satunnainen lukija says:

    Tämä oli erinomainen! Toivottavasti nähdään teatterilavalla, pian.

  2. Penjami Lehto says:

    Kiitos! – Harmi että eduskunnan pikkujoulut vietettiin jo marraskuun lopulla … sinnehän tuo olisi sopinut!

    Vaikka tarkoitus oli kirjoittaa satiiria, jäin itsekin miettimään tuota viimeistä kohtausta “Espoon robottikoirista”. Kun näkee itseään vanhempien sukulaisten vanhenevan – eikä sitä itsekään ikuisesti “nuorena” pysy – vaatimus arvokkaasta ja hyvästä vanhuudesta tuntuu vuosi vuodelta tärkeämmältä. Siinä yhtälössä kustannustehokkain tapa ei valitettavasti taida olla paras mahdollinen.

Kommentoi

Sinun on kirjauduttava sisään kommentoidaksesi.