Me kaipaamme sinua Mirkka Rekola

Aleksis Salusjärvi | March 12th, 2014 - 19:35

Mirkka Rekola kirjoitti tinkimättömästi ja eli vaarallisesti. Muistoklubilla piirtyi kuva hurjasta runoilijasta.

Helsingin Dubrovnik täyttyi eilen väestä, joka muisteli yhtä aikamme suurista kirjailijoista. Nuoren Voiman Liiton ja WSOY:n järjestämässä tilaisuudessa Mirkka Rekola löysi paikkansa hyvin eri-ikäisten ja taustoiltaan erilaisten ihmisten elämästä ja teksteistä.

Leena Parkkinen
Leena Parkkinen
Kersti Juva

Kersti Juva

Leena Parkkinen haastatteli Rekolaa lähellä olleita kirjallisuusihmisiä. Kersti Juva oli Rekolan pitkäaikainen ystävä.

“Tutustuimme 1981, eikä kulunut aikaakaan kun seurustelin Mirkan kanssa. Se oli huumaava syksy, ja sitä jatkui pari vuotta. En muista miten ja milloin suhteemme liukeni ystävyydeksi. Mirkka oli vaarallinen ihminen, hän eli sellaisella veitsenterällä, että kun siihen pääsi mukaan, se oli täysin käsittämätön kokemus. Se oli niin intiimiä, etten voi siitä kauheasti puhuakaan, Mirkka on siitä kirjoittanut kokoelmissaan Puun syleilemällä ja Silmänkantama.”

Suhdettaan Rekolaan Juva kuvasi paikaksi, johon ei voinut jäädä.

“On ihan käsittämätöntä, että joku on voinut koko elämänsä elää niin vaarallisessa paikassa. Enintä mitä me läheiset voimme Mirkalle tehdä, oli pitää häntä hengissä, ja siinäkin vaadittiin aika laajat joukot.”

Elävimmiksi muistoiksi Juva nosti uskomattomat loputtomat kävelyretket Helsingin rannoilla.

“Mirkka oli sen runot, ja sen runot oli se, ei kai niissä ole edes kuvia, kun se on niin nähtyä.”

Rekolalle oli tärkeää antaa tunnustusta muille runoilijoille, koska hän itse koki jääneensä syrjään.

“Hän ei liikkunut ihmisten joukossa, seurueissa häntä harvoin nähtiin. Mirkan ystävät eivät juuri ole tavanneet toisiaan, koska hän tapasi ihmiset kahden kesken, puhetta piisasi.”

Helvi Juvosen merkitys Rekolalle oli valtava paitsi runoissa myös henkilökohtaisessa elämässä.

“Juvonen seurusteli tuolloin Mirjam Polkusen kanssa. Sitä on hankalaa ymmärtää, miten vaikeaa sellainen elämä oli 1950-luvun Helsingissä. Polkunen ja Rekola alkoivat sitten seurustella, ja heillä oli läheinen suhde sairastumiseen saakka. Polkunen selvisi vaarallisesta paikasta olemalla täysin rationaalinen ihminen, joka kielsi kaiken arkikokemuksen ylittävän sanomalla ettei sellaista ole. Se teki hänelle mahdolliseksi olla Mirkan lähellä, Mirjamiin ei tarttunut se Mirkan imu, jonka kaikki meistä tietää, kaikki tietää että se on puhdas ja kirkas paikka, mutta ei siellä kukaan pysty olemaan.”

Homoseksuaalisuuden mahdottomuus 50 vuotta sitten oli kalvava.

“Yritäpä olla rikollinen makuuhuoneessa. Missään tapauksessa ei voinut puhua mitään kenellekään. Minä olin ihan ensimmäisiä, joilla oli avoin ja julkinen suhde homoseksuaalisuuteen. Mirkka pelkäsi, ja pelkäsi syystä, että jotain kauheaa tapahtuisi, jos asia olisi tullut julki. Tällä on hirveän tärkeä merkitys sille, miksi Mirkka vetäytyi. Toinen ahdistava asia oli poliittinen ilmapiiri, kun hänen isänsä oli oikeistolaisuutensa takia vankilassa. Mirkka joutui marginaaleihin. Mirjam taas ei kokenut vainoa samalla tavalla, hän oli vahva.”

 

Katja Seutu

Katja Seutu

Tutkija Katja Seutu vastasi kysymykseen, onko Rekola vaikea runoilija.

“Tavallaan se on totta. Hän ei kirjoittanut abstraktia runoutta, mutta kun rupeaa lukemaan tosissaan, joutuu täysin kokemukselliseen maailmaan, murtumakohtaan, jossa aikaisemmat lainalaisuudet ja totena pitämänsä asiat muuttuvat ja menettävät merkityksensä. Rekolan runous ei ole vaikeaa, ennemmin vaarallista, jos näin voi sanoa, positiivisessa mielessä.”

Seutu kertoi lukeneensa viimeiset viisi vuotta Rekolalle ääneen uutta kirjallisuutta, koska hän ei nähnyt enää itse lukea. Rekolan eristäytyvän luonteen hän arvelee johtuvan sairastelusta.

“Lapsesta asti helposti erakoituu ja oppii käyttämään kynää, kun joutuu sairastamaan. Rekola kaipasi kuitenkin ihmisiä ja oli hyvillään, kun otettiin yhteyttä.”

Eniten Rekolaan vaikuttaneita runoilijoita olivat Seudun mukaan Gunnar Björling ja samaten Helvi Juvonen. Rekolaa Seutu kuvasi ankaraksi ilmaisijaksi.

“Kieli oli kuolemanvakava asia Rekolalle, runot ovat niin kamalan tarkkaan kirjoitettu, että ne pysyvät omilla jaloillaan, tässä näkyy ehkä Juvosen vaikutus.”

Seudulle Rekolan tärkeimpiä säkeitä on: “Kirjoitan maailmanlopunjälkeistä runoutta”. Mirkka Rekola koki olevansa kuollut elävä, ihminen joka oli jostain kumman syystä elossa ja saattoi kirjoittaa. Hän kirjoitti lähes tappavasta rakkaudesta ja muista äärimmäisistä aiheista. Seutu rinnasti Rekolan Mestari Eckhartin lauseeseen “ihminen voi elää vaikka on kuollut”.

Vilja-Tuulia Huotarinen

Vilja-Tuulia Huotarinen

Vilja-Tuulia Huotarinen tutustu Rekolaan tehdessään hänestä 2002 valmistunutta graduaan Tila täyttyy.

“Tunnistin Mirkan runoissa jaetun kokemuksen, joka on vain vahvistunut: miten aika on paikka. Se selviää nykyään niin monessa kirjassa ja filosofiassa, että sellaista filosofista työtä ei kukaan muu runoilija ole Suomessa tehnyt. Tarkoitan kokemuksellista filosofiaa, en teoreettista.”

Suomen lukijakulttuuria Huotarinen kuvaa kauhean dikotomiseksi.

“Rekolan runoissa tuntuu että yritetään päästä niiden ulkopuolelle. Yritin tarjoilla hänelle Gertrude Steinia, joka käyttää sanaa “tämä” samalla lailla kuin Rekola, mutta tähän asiaan ei kuitenkaan palattu myöhemmin. Myös sana “toinen” on merkityksellinen Rekolan runoudessa, kuten säkeessä “Ei kukaan toinen kutsu tätä rakkaudeksi”. Se aukeaa moneen suuntaan, kuten dikotomioihin seksuaalisuudesta ja politiikasta.”

Huotarinen pitää tärkeänä muistaa, että vakavuuden rinnalla Rekolan runoissa on myös huumoria, erityisesti Maskuissa.

*

Virpi Alanen

Virpi Alanen

Virpi Alanen esitti Rekolan tekstejä ja korosti hänen asemaansa aforistikkona.

“Rekolan 1969 julkaisemaa ensimmäistä aforismikirjaa pidetään käännekohtana. Hän oli ensimmäisiä, joka käytti runon keinoja aforistiikassa.”

Silja Järventausta

Silja Järventausta

Silja Järventausta muisteli, että hänen kustannustoimittajansa oli patistanut häntä lukemaan Maskuja työstäessään Hyvän yön puiston käsikirjoitusta.

Juho Nieminen

Juho Nieminen

Juho Nieminen kertoi saaneensa väärän käsityksen nykyrunoudesta Rekolan kautta.

“Oli mystinen hetki, kun näin televisiossa ensimmäisen kerran Mirkka Rekolan. Olin jollain tavoin halveksinut suomalaista kirjallisuutta maailmankirjallisuuden rinnalla, ja yhtäkkiä tv:ssä oli henkilö, joka oli omana itsenään läsnä. Siinä oli sukulaisuutta Chaplinin kaltaiseen elokuvan henkilöön, utopistisen hyvään ihmiseen, Rekolan olemuksessa oli jotain vastaavaa. 1990-luvun lopulla vallitsi runoudessa älyllinen analyyttinen itsensäesiintuomisen tyyli. Rekola taas häivytti oman äänensä ja toi esiin jotain kosmista tai ajatonta. Minulle jäi pitkäksi aikaa käsitys, että runoilijan tehtävä on huokua jonkinlaista viisautta ilman tekemistä, ja se oli ehkä haitallista omalle elämälleni.”

Riina Katajavuori

Riina Katajavuori

Riina Katajavuori kertoi kuulleensa tekstiviestillä Rekolan kuolemasta.

“Naputin vastaukseksi “Vedessä palaa”.”

Katajavuori kertoi, että Rekola muisti runojaan laajalti ulkoa.

“Ne olivat kirjoittamisen jälkeen niin läpiolemassa, että ne saattoi vain kertoa.”

Henriikka Ringbom

Henrika Ringbom

Henrika Ringbom tutustui Rekolaan käännöstyön kautta, ja heistä tuli hyviä ystäviä.

“Runoilijana Rekola on vaikuttanut minuun kaikista eniten. Kun työstin käännöksiäni, kuuntelin häntä ja tuntui siltä että maailma laajeni, ja omalle kirjoittamiselleni avautui uusia uomia. Kiitos tästä Mirkka, ja kaikesta muusta.”

Merja Virolainen

Merja Virolainen

Merja Virolaiseen Rekola vaikutti varsinkin runoilijanuran alussa. “Vaikutuin paradoksien käytöstä ja monimielisyyksistä. Rekola on ehkä eniten vaikuttanut runoilijanääneeni kotimaisista runoilijoista.”

Irina Javne

Irina Javne

 

Jyrki Kiiskinen

Jyrki Kiiskinen

 

Rita Dahl

Rita Dahl

 

Tuija Välipakka

Tuija Välipakka

Tuija Välipakka muisteli, kun Tampereella Risto Ahti yritti tarjota Rekolalle apua tämän kiivetessä lavalle esiintymään. Rekola vastasi: “Risto pois alta!” Tampereella Rekola vaikutti runoilijavieraana, hän oli Ahdin hyvä ystävä. Välipakka muisteli vaikuttavinta keskusteluaan Rekolan kanssa.

“Olin ostamassa uimapukua, kun Mirkka soitti. Hän ei ollut ihminen, jolle jätetään vastaamatta, joten keskustelin hänen kanssaan tunnin alastomana sovituskopissa. Kävimme läpi esikoistani Lasimorsian. Erityisesti Rekolan mieleen oli runo Kahdeksas ihme: “Koira ei halua tulla puhtaaksi, peset sen kaikki muistot, sen kuono on märkä kivi”.”

Pirkko-Liisa Tikka

Pirkko-Liisa Tikka

Sara Holopainen

Sara Holopainen

Sara Holopainen ja Pirkko-Liisa Tikka esittivät Chydeniuksen säveltämiä lauluja Rekolan runoista. Holopainen muisteli nuorempana käymäänsä keskustelua Rekolan kanssa:

“Valitin miksi en saa olla jo 70-vuotias tai edes 40. Rekola sanoi minulle, että älä haaveile, ihminen ei ole koskaan valmis.”

Kanerva Cederström

Kanerva Cederström

Kanerva Cederström kertoi tutustuneensa Rekolaan lähemmin tehdessään Helvi Juvosen runoutta käsittelevää Rajamaa-dokumenttia. Hän kertoi, että Rekolan henkilöhahmoon pääsee tutustumaan myös Leena Krohnin kirjan Donna Quijoten kautta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minna Pöllänen

Minna Pöllänen kertoi tutustuneensa Rekolaan 1990-luvun alussa.

“Mirkka oli äitihahmona poikkitaiteelliselle Virtaa-tapahtumalle. Aion järjestää vielä yhden klubin, jossa hän on keskiössä. Mirkka piti musiikista, yksi hänen suurista rakkauksistaan oli hasidijuutalaisten klezmer-musiikki, jota soitettiin myös hänen muistojuhlassaan.”

Kasper Salonen

Kasper Salonen

Kasper Salonen käänsi spontaanisti yhden Rekolan runon englanniksi ja luki sen ääneen. Oli kiehtovaa, että hänen lukemaan se toimi käännettynä paremmin kuin alkuperäisenä versiona.

Mika Rekola

Mika Rekola

Mika Rekola muisteli sukunsa puolesta Mirkkaa, joka oli hänen isänsä serkku.

“Mirkalla oli kyky nähdä asiat toisin ja kyky elää omanlaisensa elämä. Mirkan perheen suurhahmo oli hänen isänsä, Eero Rekola, joka kävi viisi sotaa. Viron retkellä hän haavoittui niin että huopa oli jo vedetty hänen yli, kunnes lääkäri totesi, että mies hengittää vielä. Kaulasta oli mennyt luoti läpi, ja sen jälkeen Eeron ääni oli käheä. Vaikka hän kuoli jo 60-luvulla, hänestä puhuttiin paljon. Hänessä kuvastui suvun henki, oikeistolaisuus ja sotilaselämä. Mirkka voivotteli usein, ettei suku lukenut häntä. Hän sanoi, että olisin voinut kuolla ennen kuin kukaan huomasi minut. Hän sai myöhään tunnustusta.”

Sairaudet leimasivat Mirkan elämää.

“Hänen vauva-aikana lääkäri oli tarinan mukaan sanonut vanhemmille, että hankkikaa uusi lapsi, tämä ei elä kahta vuotta pidemmälle.”

Mirkka Rekola käytti myös viimeiseen asti Brother-teksinkäsittelylaitetta.

“Viime syksynä haettiin iso pino nauhoja, hänellä oli aikomus kirjoittaa vielä paljon. Muistan Mirkan äärimmäisen terävänä ja skarppina, toisen ihmisen huomioon ottavana. Mirkan oma sairaskertomus oli pitkä, oli vaikea pysyä siinä kaikessa perässä. Mirkka oli rohkea. Hän oli vapaa. Taivas päivystää on meille sukulaisille jostain syystä erityisen rakas kirja.”

Markku Komonen

Markku Komonen

Markku Komonen kertoi tutustuneensa Rekolaan 10 vuotta sitten.

“Luin hänen koko tuotantonsa, hän on kirkkain tähti sodan jälkeen kirjoittaneista suomalaisista. Mistä syystä hän jäi tähtilavalta syrjään? Siinä missä Haavikko ja muut saivat paikan eturivistä, Rekola jäi syrjään. Miksi?”

Katja Seutu pohti syyn olevan mahdollisesti se, että Rekola oli nainen eikä mies. “Haavikko myös osasi tehdä itseään tykö. Mirkan elämänvaiheet myös opettivat vetäytymään, hän ei halunnut tulla julkisuuteen.”

Jaakko Anhava

Jaakko Anhava

Jaakko Anhava kertoi tunteneensa Mirkan vauvasta asti.

“Meidän tuttavuus oli satunnaista, Mirkka piti puhumisesta. 27 vuotta sitten tyttöystävä jätti minut, ja Mikko Alatalon sanoin: siitä oli tulossa mulle elämän niitti. Kävin tuolloin Rekolan luona istumassa ja puhumassa. Suurin osa mitä hän puhui, oli paskaa jälkikäteen ajateltuna, se ei ollut hänen vikansa, sellaisissa tilanteissa ihmiset puhuvat enimmäkseen paskaa.”

*

Tätä tekstiä on editoitu 23.4. asiavirheiden takia. Kiitos Sami Feiring!

18 kommenttia

  1. Ripsa says:

    Kiitos taas, Aleksis: valokuvia ja välissä tekstejä! Juuri äsken luin Pirkko-Liisa Tikan FB-sivulta tekstiä esiintymisestä, kiitin heitä, kiitän koko porukkaa näin kaukaa mutta hienoa että järjestitte muistojuhlan!

    Ennen kaikkea siis kuvat tuovat niin paljon lisää!

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Kiitos kun luit Ripsa! Eilen sanottiin paljon sellaista, minkä haluan jäävän talteen. Kuvaaminen harmittaa, kun siihen ei voi keskittyä kunnolla. Onneksi tuli pari hyvääkin ruutua. Olisi ollut kivaa käsitellä ne vielä ajan kanssa kunnolla.

  2. taru says:

    Kiitos raportista ja seurasta. Omaan mieleeni jäi todella vaikuttavasti Kersti Juvan oleminen ja se viimeinen runo, jossa lehmukset taputtelevat käsiään ja joka oli yksi niistä, jotka Mirkka kirjoitti hänen seurastaan.

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Ja tatuointi, jonka Juva otti tuon runon takia. Se nähtiin myös – harmi kun en saanut siitä kuvaa! Juva teki tosiaan vaikutuksen, mahtavan karismaattinen ja kirkkaasti ajatteleva ihminen.

  3. Oi kiitos, tuntuu, että olin tilaisuudessa mukana pelkästään tämän tekstin perusteella – ja harmittaa, etten oikeasti voinut!

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Kiitos tsempistä! Sähän hyppäät Suomessa vähän väliä, koita järkätä seuraavalle reissulle vähän enemmän löysää, niin päset mukaan tuleville kinkereille. Otetaan samalla banaaninmakuiset vehnäkaljat ja juhlitaan muncheniläistä (panimo)kulttuuria.

  4. Jouni Tikkanen says:

    Kiitos, että välitit tämän minullekin, joka en päässyt paikalle. Jaakko Anhavan kauniiden loppusanojen kirjaamisesta erityisesti.

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Ei kestä, Jaakosta huokuu se, mikä hyvien runoilijoden elämässä on leimallista: heidän runonsa elävät aivan omia kaariaan eri ihmisten elämissä.

  5. Kersti Juva says:

    Aleksis, kiitos kauniista sanoistasi. Olisit kuitenkin voinut kysyä minulta ennen kuin laitot spontaanit puheeni kaikelle kansalle nettiin. Luvan olisin toki antanut.

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Terve Kersti, olet ihan oikeassa. Etenkin, kun repliikit ovat sitaateissa! Tahdoin kirjoittaa klubista jonkunlaisen yhteenvedon, koska Rekolan merkitys on niin valtava ja koska illan aikana sanottiin monia hyvin tärkeitä asioita. Jos löydät jotain virheitä suuhusi kirjoittamistani sanoista, ota yhteyttä, niin korjaan ne: aleksis.salusjarvi(at)gmail.com

  6. Sara says:

    Moi Aleksis! Kiitos hienosta jutusta. Saanko liittää oman kuvani faceen, jos mainitsen nimesi + ©?

  7. Aura says:

    Olin klubilla paikalla, istuin ja seisoin hiljaa, välillä salin toisella puolella. Olin ajatellut osallistuvani avomikkiin yhdellä Mirkan runolla, jonka esitin viikko sitten Pukinmäen kirjastolla ja josta vaikuttui mm nuori paikallinen räppäri. Lopulta en kuitenkaan halunnut itse nousta lavalle, koska koin, ettei mulla ole ihan siihen oikeutta. Useat muut paikalle tulleet ihmiset olivat eläneet Mirkan kanssa sitä tulenpalavaa elämää, mistä mulla ei ollut aavistustakaan. Olisin avomikissä ollut varsin tyhjä tapaus, en olisi tiennyt, mitä oikeasti luen. Haluan silti vielä omalta osaltani antaa tunnustuksen Mirkka Rekolalle, jonka runojen kanssa olen viettänyt hyvin voimakkaita hetkiä. Joten tässä se tunnustus tulee!
    Toivoisin itselleni kirjoittajana samanlaista ehdottomuutta, päättäväisyyttä ja ankaruutta, mitä Mirkassa kertojana ja ihmisenä oli. Mirkan tekstejä lukiessa tuntuu kuin polttaisi koko ajan tulitikkua, jota ei kuitenkaan voinut puhaltaa sammuksiin.

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Mulla oli vähän samanlaiset fiilikset, ja varmaan aika monella muullakin. Risto Ahti oli joskus ammoin opettajani, ja hän puhui Rekolasta sukulaissielunaan, ainoana kirjoittajana, joka jotenkin lähestyy sitä mitä Ahti kokee runoilijana tekevänsä (mutta silti he ovat ihan eri maailmoista). Sittemmin Rekolan runoihin ja myös henkilöhahmoon on tullut törmättyä hyvin monenlaisissa yhteyksissä. Mutta tyhjä tapaus olisin minäkin Rekolan runojen kanssa ollut.

  8. Tiina Käkelä-Puumala says:

    Kiitos Aleksis, kun dokumentoit tämän! Nyt tuntuu melkein kuin olisin ollut mukana itsekin.

  9. Elina Pyssy says:

    Kersti Juvan puheenvuoro jätti jälkeensä muut. Jaako Anhava teki palveluksen Mirkalle kaatamalla jalustan, ettei runoilijasta tehtäisi
    patsasta.

  10. tuntematon says:

    Wind, und im Rosenduft
    mein zum Irdischen
    neigender Schmerz
    viele Male abgewischt
    an deiner Haut,
    und immer als Baumwirbel
    dich umkreist
    so nah
    der rauschenden Leere.

    Mikä runo, ja mikä käännös!
    käännös: Stefan Moster

    Tuuli, ja ruusujenn tuoksuessa
    minun maanpäälliseen
    taipunut tuskani
    monta kertaa pyyhkiytynyt
    ihollasi,
    ja aina puun pyörteinä
    kiertänyt sinua
    niin lähellä
    humisevasta autiudesta.

Kommentoi

Sinun on kirjauduttava sisään kommentoidaksesi.