Moraaliset voittajat

Aleksis Salusjärvi | February 7th, 2012 - 18:26

Youtubesta löytyy lapiokaupalla vaalitöhkää. Kiinnostavina antia on vaaleja varten tehdyt vaalibiisit, jotka paljastavat kampanjoiden takaa yllättävän paljon asioita. Nyt kun vaalipöly on laskeutunut, avautuu mahdollisuus kriittiseen yhteenvetoon. Yhden miehen levyraatini löysi syyn perussuomalaisten suosioon ja demareiden pohjamudissa vellovaan epäuskottavuuteen.

 

Vuoden 2012 kiistaton vaalibiisi on Rape & DilleMannen Vaaleissa (Soini Presidentiksi). Siinä on kaikki kohdallaan, biisi kuulostaa hyvältä. Se on pystypäistä suomibileräppiä ja vahva sanoitukseltaan, jossa ironiaa käytetään loistokkaasti Soinin eduksi. Abortit, möhömahat ja turpea valta kääntyvät lifestyle-meiningiksi, jossa ryppyotsaisuudelle nauretaan, vaikka taustalla on kivenkovat arvot. Vallan mittasuhteet asettuvat osallistuttavalle tasolle, ja ehdokkaasta tehdään pilaa hämmästyttävällä tavalla. Lopputulos on se, että vanhoillinen poliittinen suuntaus ottaa liberaalin sävyn argumentoinnilleen – ja onnistuu siinä. Hole in one.

kuvassa linkki

Kakkospalkintoa ei jaeta, eikä muitakaan mitaleita, koska loput vaalibiisit eivät ole lähelläkään. Kunniamaininta myönnettäköön kuitenkin Paavo Lipposelle, joka sai pyytämätöntä ja yllättävää apua TheSuperperunalta. Minuutin diskobiisi tekee Lipposen mainokselle sen, mitä kaveri olisi kipeästi kaivannut kampanjaansa: fiilistä ja meininkiä. Oikeissa käsissä sanat “pöö” ja “hei” saavat tällaisen merkityksen. Jos vaalikampanjasta puuttuu elämänhalu ja ilo, se toimii itseään vastaan.

 

Pekka Haavisto sai osakseen eniten lauluja, mutta niissä sorruttiin siihen kuoppaan, jonka voisi kuvitella perussuomalaisten kiusaukseksi. Tämä on vihreiden ongelma myös isossa mittakaavassa. Eduskuntavaalit käytiin Suomi-leijona-logolla ja sloganilla “Uusi Suomi”. Haaviston vaalibiiseissä ei tehty omaa jälkeä, vaan vedettiin Väinämöisen kanteleet ja fennomaanien nationalismi liberaaliuden peitoksi. Jälki on agitointiin aivan liian pateettista, jäykkää ja kuolemanvakavaa. On koko lailla luultavaa, että persut ja keskustalaiset eivät siirry nationalistivihreiden taakse, mutta tosikkomainen antijytkuporukka on vaikea pala kaikille niille, jotka oikeasti ovat suvaitsevaisia. Löysin vain yhden varta vasten näitä vaaleja varten tehdyn Haavisto-biisin, joka on kotikutoinen ja lähinnä paatosta sekin: “Kun Pekka Suomea johtaa, silloin toivon tähti hohtaa.”

 

Sauli Niinistöllä oli takanaan isot voimat ja rahat. Niinpä itse Maki “näköalaton euroviisu” Kolehmainen teki taustat, Sana Mustonen kaaaaaameat lyriikat ja Kurre solistina narisevan jollotuksensa. “Väinämöisen jalanjäljissä nyt vaan me Sauli Niinistöä tuuletetaan. Häipyy viiden vuoden yksinäisyys ja alkoi kuuden vuoden kuuliaisuus.” Mä kuolen tähän paikkaan. Nyt jumalauta oikeesti. Tilanteen kammottavuus puhkeaa ehtymättömään kukkaansa, kun äänitys on tehty kunnon studiossa ja masteroitu radiosoittokondikseen. Jostain käsittämättömästä syystä biisi on ankea mollisävyinen tappiofiilistä ympärilleen kylvävä tekele, jonka luojille siis presidenttimme on nyt velkaa goodwilliä ja tilaustöitä. Jos katsoo näitä vaaleja musiikin kannalta, on tämän biisin voitto ehkä masentavin polittinen uutinen lähihistoriassamme.

kuvassa linkki

Muut ehdokkaat jäivät ilman biisejä. Jopa siis nuorisotägihipetihop-Arhinmäki, joka sijoittuu mielikuvatasolla voittajan genreen. Esim. Julma-Henri tai Asa voisivat tehdä ikimuistoista jälkeä vaalibiisien saralla. Jos Väyrysen jengi olisi saanut tällaista vetoapua, saattaisi Mäntyniemessä olla eri isäntä.

 

Sokerina pohjalla: demarien alhoon löytyi lisää syitä kuuden vuoden takaa. Medialta ja koko maailmalta lähes huomiotta jäänyt Tarja Halonen Rap yllätti minut täydellisesti housut kintuissa. Siis varoitus: tämä ei ole hauskaa. Tämä on jotain aivan käsittämättömän kammottavaa. Ja hirveää. Valtiovarainministerimme Jutta Urpilainen bimbolaumansa kanssa häpäisee Eduskuntataloa Jouni Backmanin avustuksella. Nuo ihmiset on siis äänestetty parlamenttiin, he kantavat vastuun tästä maasta. Heillä ei ole minkäänlaista alentunutta syyntakeisuutta, ei mitään millä puolustautua. Mykistävää.

kuvassa linkki, mutta mieti vielä

 

 

4 kommenttia

  1. Elina says:

    Tämä ei kai ole varsinaisesti vaalikampanjabiisi, mutta Arhinmäen Paavollehan on tehty oma räppi ihan Kansallisoopperan toimesta: http://www.youtube.com/watch?v=VB93oSSu0kA

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Ristus, hikeä toikin puskee otsalle. En pystyny kattomaan loppuun. Kiittäisin linkistä, mutta ei ole kiitollinen olo. Oopperan lavastajilla on muuten pistämätön sanonta: “Tekemätöntä ei saa tehdyksi.”

      Oisivat vaan pitäytyny siinä. Tyylitajuttomuus on musiikillisissa rikoksissa aina vakavaa, ihan sama miten paljon tarkoitus on vitsailla. Sekin nimittäin vaatii tyyliä.

      • Pentti Nieminen says:

        Emmä nyt tästä oopperan rainasta an sich niin kauheasti saa ihottumaa, ennemmin siitä eleestä ja asenteesta, että tehdään poliitikolle tämmönen hassunhauska jutska. Kuulen sen töölönkahtisen hyrinän, kun oltiin kerrankin poliittisia, ajassa, ihmiseltä ihmiselle kansaa lähellä tai mitä ne nyt keksi siellä. Ja lyriikat teki uusi taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi (toki siis ennen nimitystään).

        Oma huttunsa on Mauri Pekkarinen esittämässä Protestilaulua Avantin konsertissa, näin klipin FB:ssä. Se oli irrotettu jostain isommasta yhteydestä, joten en tiedä miksi Pekkarinen a. oli siellä, b. *lauloi* Ijuuri Protestilaulun).

      • Aleksis Salusjärvi says:

        Pekkarinen ja protesti on yhtälö, joka ei voi kuin toimia. Suomen paras oppositiopoliitikko, väsymätön, terävä, äänessä on metallinen sointi, myrkyllinen, hapan, lyhyt varreltaan ja nopea liikkeiltään. Harmi vaan, että se on välillä ollut hallituksessakin.

Kommentoi

Sinun on kirjauduttava sisään kommentoidaksesi.