Runouden lihavuudesta

Aleksis Salusjärvi | May 21st, 2011 - 17:29

Viime torstaina korjattiin Helsingissä nykyrunouden lihavaa satoa. HPC:n tapahtumaa vietettiin Cafe Mascotissa samanaikaisesti, kun Kiila tuoreen puheenjohtajansa Mikael Bryggerin toimesta kaarsi Dubrovnikissa vasenta sisäkurvia uunituoreella runoudella.

 

Poliittiset taide- ja kulttuurijärjestöt ovat jostain syystä aina vasemmistolaisia, mistä johtuen ne synnyttävät aika stereotypisen mielikuvan. Oikeistolaisia ja äärikeskustalaisia taidejärjestöjä olisi korkea aika saada mukaan, jotta ne olisivat koko kansan näköisiä. Tai ehkä nykymaailmassa jako voisi mennä liberaali-konservatiivi-juopaa (vaikkapa karkealla akselilla Nuori Toivo ja Vanha Liitto; ja herkullinen olisi myös kaunotaiteellinen jako akselilla moukat–sivistyneet).

 

Dubrovnikin runoilta oli esiintyjien puolesta kovatasoinen. Kari Aronpuro ja Martin Enckell lukivat Pomo:n lumo (2001) -teosta ja sen tuoretta käännöstä Pomo:s tjuskraft. Tilaisuus oli samalla käännöksen julkaisujuhla. Esitystä tosin vaivasi koko iltaa varjostanut miksaus, joka sotki puheen bassomurinaksi. Sanoista oli vaikea saada selvää. Tämä korostui erityisesti Aronpuron luennassa, joka ei kaikessa kontemploivuudessaan jäsentynyt riittävästi.

 

Janne Nummela lukee Ensyklopediaa

Illan pääpaukku oli kuitenkin kolmen runoilijan kymmenen vuoden suurtyön luenta. Janne Nummela, Tommi Nuopponen ja Jukka Viikilä ovat kirjoittaneet Ensyklopedian eräänlaiseksi kirjalliseksi katedraaliksi. Teosta ei ole vielä virallisesti julkaistu, mutta puheenaiheena se on ehtinyt olla jo jonkin aikaa. Artikkeleiden kolossaalinen kirjoittaminen, kokoaminen, editoiminen ja heuristiset kirjalliset kytkökset ovat asettaneet teoksen poetiikan kulttuurihistorialliseen kehykseen. Huhujen mukaan kustantajan painosta hakemat ensimmäiset kymmenet kappaleet vietiin käsistä ennen kuin hän oli päässyt niiden kanssa kotiinsa.

 

Jukka Viikilä

Ensyklopedia (teos, johon on koottu pääosin aikakauden yleistietämys, Wikipedia) koostuu perinteen mukaisesti yksittäisistä artikkeleista. Paitsi määritelmällisiä ne ovat kokemuksellisia ja kirjoittavat maailman poetiikkansa näköiseksi kokonaisuudeksi. Kaikki on hallinnassa ja selitettynä. Ensyklopedia kainalossa voi astua viisaimpaankin seuraan joutumatta pulaan. Maailmaa tutkineet sormet ovat kirjanneet vuosien työn lopputulokset viiteensataan sivuun kuin inhimillisen poeettisen tiedon testamentiksi.

 

Mutta se jaarittelusta, kysymys tietysti kuuluu, että onko kirja hyvä? Kuulemani ja selaamani perusteella katson sen vähintäänkin lupaavaksi. Muutama artikkeli on täsmällisyydessään loistokas, kuten määritelmä sanalle “antityökalu” tai ytimekäs tiivistelmä-artikkeli: Menestyksekkään ensyklopedian tunnuspiirteitä.

 

Ongelmia tutustumiseni perusteella saattaa tulla pornografisesta aineistosta, sikäli jos se kasvaa teosta määrittävään mittaan. Tällainenkin ratkaisu olisi tietysti motivoitu ensyklopedisuudesta käsin, mutta lukukokemuksena hillitön jyystäminen alkaa nopeasti puuduttaa.

 

Viikilä ja Nummela lukivat teostaan ennalta päätetysti tasan 20 minuuttia. Se oli kuin ensimmäinen huikka aamukahvista. Hyvin olennainen ja täysin riittämätön kerta-annos.

 

 

 

 

Kommentoi

Trackback omalta sivultasi.