Street-runoista kirjaimiin – uusi aluevaltaus

Aleksis Salusjärvi | February 6th, 2012 - 23:51

Kuvaa klikkaamalla pääset taustoittaan juttuun

 

Amerikassa kaikki on suurempaa, ja hauskempaa. Street-runouden estetiikasta innostunut designer-AD Ji Lee aloitteli hommiaan jo tyypilliseksi muodostuneella absurdikyynisellä Delete-työllään. Tässä ei ole mitään sellaista, mikä vielä antaisi syyn hänen esittelylleen Suomessa. Genrepolkujen kulkeminen siinä vaiheessa, kun sillä voi enää täyttää CV:nsä on aina ollut ylenkatseen aihe todelliselle avantgardelle. Kukapa ei tietäisi Mr Brainwashin olevan pelkkä plagiaatti (okei, maailman paras plagiaatti). Raskauttavaa yllä olevassa työssä on se, että se on kaupunkimainontaa, eli rikollista street-taiteen kaupallistamista. Toivon että se tulee yöllä uniisi, Lee.

 

Ji Lee ei kuitenkaan tyytynyt paukuttelemaan muiden henkseleitä, vaan hän alkoi yhdistellä typografiaa poetiikkaan, osin perinteisin keinoin, mutta uudesta suunnasta. Siinä missä sanarunous on Suomessa kulkenut kulmat rypyssä semantiikan polkua – ja Vispo taas grafiikan, muodostui Leen käsissä jonkinlainen synteesi.

Ensimmäinen esteettinen huomio kiinnittynee muillakin siihen, että nämä sanarunot ovat jotain logojen ja typografiakikkailujen välimaastosta. Mutta poetiikkana ne lunastavat tiettyjä odotuksia, ja avaavat ihan uudenlaista väylää keinoihin, joilla runous kirjautuu sanoihin. Erityisesi pidän siitä, että termi “lukusuunta” laajenee näin myös yhden sanan runoihin. Runo “ill” on täyttä neroutta. Kysymys kuuluu, että muodostuuko näistä puhdetöistä jotain perustavaa, vai kuljettavatko ne ajatukset liian lähelle AD:n toimenkuvan logiikoita, joissa havainto ja ajatus purkautuvat aina nokkeluudeksi, ja viime kädessä mainokseksi?

8 kommenttia

  1. Tiina Käkelä-Puumala says:

    Minusta tuo Delete-työ oli kaikista kiinnostavin tässä esitellyistä, ja jäin miettimään näin näppäimistön äärellä, että mitähän merkityksiä tuossa ympäristössä olisi saanut esim. “Esc”, “Home” tai “Ctrl” -näppäimiin viittaaminen. Miksi pidät sitä kaupunkimainontana enemmän kuin taiteena? Sen sijaan nämä sanarunot tuovat väistämättä mieleen mainosten estetiikan, niin hienoja kuin ne muuten ovatkin.

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Meni ehkä vähän turhan ironiseksi, mutta siis klikkaamalla kuvaa pääset selvitysosaan. Kyse oli antimainonnasta, ja toi Lee on siis ammatiltaan ilman ironiaa AD, mikä näkyy sen statsissa, kuten sinäkin huomasit. Mä olen uponnut tähän streethommaan ehkä vähän liian syvälle.

      • Aleksis Salusjärvi says:

        Lisäsin postaukseen kuvatekstin. Esc-nappi olis deleteä parempi sikäli kun tuon työn tarkoitus on kritisoida mainontaa. Esc merkitsisi sekä eskapismia (mainosten mielikuvat) että halua kaupunkiympäristöön, joka edelsi isoja katumainoksia.

      • Tiina Käkelä-Puumala says:

        No joo, pelkästään kuvaa katsomalla sain sen käsityksen, että delete-työ on kommentti koko sille ympäristölle mihin se on laitettu, eikä pelkästään laittomille mainoksille. Tai tietysti se toimii molemmissa merkityksissä samanaikaisesti.

  2. Kun-Han I. H. Mettelén says:

    En ole “syvällä streethommassa”. Johtuneeko siitä, ettei kirjoitus ihan auennut. Tai siinä ihmetytti vaikutelma väheksyvästä taustavireestä. Eikö tuon linkatun artikkelin mukaan tämä delete-työ peittänyt jonkin mainoksen, sen sijaan että olisi mainostanut jotain. Miksi sen pitäisi tulla uniin? Vai käsitinkö ihan väärin?

    Ja kaava AD = mainonta (= perimmäinen pahuus) on ollireenpää-tasoista ei-taittaminen-kuulu-lehdentekoon-supistamista. Jos nuo esimerkkikuvat ovatkin visuaalista nokkelointia, niin eikö sanarunot ole enimmäkseen (visuaalis-)verbaalista nokkelointia. Jotka kummatkin mahtukoot maailmaan. Vai onko edellinen jotenkin pahempaa, jos sen on tehnyt esim. mainontaa TAI vaikkapa jotain ihan muuta visuaalista viestintää tekevä ihminen eikä oikeaoppinen blogirunoilija.

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Taisin kompastua omaan nokkeluuteeni. Lähipiiriini kuuluu viitisen AD:tä, mm. puolisoni. En tosiaan samasta heitä perimmäiseen pahuuteen. Olen kirjoittanut aiemmin street-runoudesta kuten myös street-artista aika paljonkin, ja tämän postaukseni taustoja löytyy esim. täältä:

      http://www.luutii.ma-pe.net/?p=455

      Suhteessa tähän Lee-tapaukseen on kuitenkin ilmeistä, että näiden sanarunojen kaikupohja tulee logojen maailmasta. Oivallus ja mielleyhtymä eivät piirrä suoranaista poetiikkaa, vaan ennemmin vääntävät visuaalista viestiä dynaamiseksi mielikuvaksi, joka voisi toimia jonkun ryhmän viitekehyksenä.

      Tämäkin määrittely on tietenkin viivan piirtämistä veteen, ja siksi nuo sanarunot ovat ilman muuta ennemmin inspiroivia kuin esimerkkejä jostain abstraktista kaupallisesta pahasta. AD:n työnkuvana oleva visuaalinen viestintä on siksi ilman muuta kiehtova maailma myös erilaisille poetiikoille.

  3. liisu says:

    exit ja tsunami ovat minusta parhaat.
    Molemmissa on saatu tunteet heräämään juoksujalkaa (exit) ja tuhoaalto on julistettu ylvääksi luonnon eleeksi, sille ei voi todellakaan mitään, jos se kohdalle sattuu (tsunami).
    Molemmat ovat, täytyy sanoa, nokkelia ja ne elävät omaa elämäänsä hienolla tavalla.

    • Aleksis Salusjärvi says:

      Noi molemmat on myös ainoita, joissa on liikettä. Toi tsuami on mustakin visuaalisesti paras noista, mutta ei auta, ill kaikessa pragmaattisuudessaan on lemppari.

Kommentoi

Sinun on kirjauduttava sisään kommentoidaksesi.